Sukunsa viimeinen

Dokumentin ja fiktion rajalla

Dokumentin ja fiktion rajalla

Sukunsa viimeinen on todellisen henkilön elämään perustuva fiktio. Tämä henkilö myös esiintyy elokuvassa ja puhuu suoraan kameralle selittäen tapahtumien taustoja, mikä alleviivaa tarinan tosipohjaisuutta.

Myös historiallisissa dokumenteissa käytetään usein näyteltyjä kohtauksia ja toisaalta on olemassa dokumenttielokuvan suuntauksia, joissa päähenkilöt esittävät omaa todellisuuttaan fiktion keinoin. Esimerkiksi Johannes Sjöbergin elokuvassa Transfiction brasilialaiset transnaiset kertovat ja näyttelevät omaan elämäänsä perustuvaa tarinaa fiktiivisistä henkilöistä.

 

 

Keskustelun aiheita

 

Pohtikaa missä menee dokumentin ja fiktion raja. Paljonko olisi pitänyt muuttaa, jotta Sukunsa viimeinen olisi voitu nimetä dokumentiksi?

Muistatteko muita dokumentin ja fiktion rajalle sijoittuvia elokuvia?

 

 

Käsitteitä

Dokufiktio: dokumentin ja fiktion keinoja sekoittava elokuva.

Etnofiktio: dokufiktion alalaji antropologisen/etnografisen elokuvan alalta.

Elokuvasta voi tilata koulukinonäytännön elokuvateatteriin.

Materiaaliin liittyvät elokuvat

Sukunsa viimeinen

(Sukunsa viimeinen)

Ohjaaja: Markku Lehmuskallio & Anastasia Lapsui

Maa: Suomi Vuosi: 2010

Kesto: 84min

Levittäjä: Pirkanmaan elokuvakeskus, Juha Elomäki p. 050 359 1357 juha.elomaki@elokuvakeskus.fi

Näyttelijät:
Aleksandra Okotetto, Nadezhda Pyrerko, Anastasia Lapsui, Jevgeni Hudi, Radion Anaguritshi, Ljudmila Zannikova


Fiktion ja dokumentin välimaastoon sijoittuva elokuva kuvaa nenetsitytön elämää Neuvosto-Venäjällä.

Oppimateriaalit ja elokuvat Sopivan elokuvan valitseminen Elokuvateatterien ja levittäjien yhteystietoja Koulukinonäytännön järjestäminen elokuvateatterissa Ohjeita elokuvan katsomiseen koulussa