Badding

Dokumentti ja fiktio

 

Dokumentti 
Elokuvalla on laajasti tarkasteltuna kaksi pääsuuntausta, dokumentti ja fiktio. Max Juntusen mukaan dokumentti on John Griersonin antama nimitys ei-sepitetylle asiaelokuvalle, joka kootaan elävästä elämästä kuvatusta autenttisesta tai rekonstruoidusta materiaalista ja jossa usein on sosiologinen teema tai lähestymistapa. Sen tarkoituksena voi olla kertoa, esitellä, tiedottaa, väittää, valistaa, todistaa, kasvattaa, luoda näkemystä ja näin lisätä tietoa ja ymmärrystä. On hyvä muistaa, että dokumentti on aina tulkinta totuudesta. Se on suodatettu henkilökohtaisten kokemusten kautta. Tekijä on rajannut aiheen ja valinnut materiaalin haluamallaan tavalla. Dokumentti on TV:ssä vallitseva ohjelmatyyppi.  
 
Dokumentti ja fiktio 
Dokumentin ja fiktion raja on häilyvä. Molemmista löytyy kummankin aineksia: Dokumentaarisen elokuvan materiaali saattaa olla manipuloitua, jopa lavastettua. Se on aina tulkinta, kyse on tekijän totuudesta. Fiktiivinen eli sepitetty, keksitty elokuva voi käyttää todellisuuteen perustuvaa materiaalia ja tapahtumat perustuvat usein todellisiin tapahtumiin ja tapahtuvat todellisessa ympäristössä. Dokumentilla ja fiktiolla on kuitenkin eri perimmäinen tarkoitus: dokumentti esittää tietyn näkökulman asiaan ja sen pyrkimyksenä on herättää katsojan mielenkiinto käsiteltyyn aiheeseen, kun taas fiktio pyrkii viihdyttämään ja sillä on kaupalliset tavoitteet.
 
Dokumentin lajityyppejä
Dokumenttielokuvassa voidaan erottaa lajityyppejä tai tyylilajeja kuten fiktiivisessäkin elokuvassa. Tarkastelutapoja on monia, samoin lajityyppejä. Yhdestä dokumentista voi löytyä useiden lajityyppien piirteitä. Luokittelu ei ole yksiselitteistä eikä aina edes järkevää. 
 
Barnow on kuvannut dokumentin lajityyppejä näin: uranuurtaja (alkuaikojen sensaatiomaiset välähdykset elävästä elämästä), tutkimusmatkailija, reportteri, maalaaja, asianajaja, torventoitottaja, syyttäjä, runoilija, kronikoitsija, sponsoroitu dokumentti (rahoittajan vaikutus elokuvaan), tarkkailija (piilokameratyylinen tarkkaileva kamera), katalysaattori (kiihdyttää ilmassa olevaa tilannetta), sissi, löytäjä.  
 
Myös muita lajityyppejä on käytetty dokumentista puhuttaessa: 
  • Historiallisen dokumentin avulla valotetaan menneisyyttä. Materiaalina voi olla vanhoja uutiskuvia, filmin pätkiä, valokuvia. 
  • Narratiivinen eli kertova dokumentti kertoo juonellisen tarinan. Suuri osa dokumenteista voidaan luokitella narratiivisiksi dokumenteiksi. Se on vastakohta poeettiselle eli runolliselle dokumentille. 
  • Luontodokumentti 
  • Henkilödokumentti valottaa jonkun henkilön elämää 
  • Fiktiivinen dokumentti on fiktio, joka on työstetty dokumentin keinoin 
  • Subjektiivinen dokumentti käsittelee tekijän omaa elämää 
  • Seurantadokumenttiin on kuvattu materiaalia ilman vahvaa ennakkokäsikirjoitusta. Kuvamateriaalista valitaan leikkausvaiheessa käytettävä materiaali ja dokumentin sisältö 
  • Inhimillisiä ongelmia käsittelevä dokumentti
 
Muita dokumentaarisia lajityyppejä: dokudraama (Poliisi-TV), reportaasit, katsaukset, etnografinen dokumentti, piilokamera, kotivideot, uutiset ja sää, asia-, ajankohtais- ja urheiluohjelmat jne.

Materiaaliin liittyvät elokuvat

Badding

(Badding)

Ohjaaja: Markku Pölönen

Maa: Suomi Vuosi: 2000

Kesto: 103min Ikäraja: 12

Levittäjä: Walt Disney Studios Motion Pictures Finland

Näyttelijät:
Janne Reinikainen, Peter Franzén, Karoliina Blackburn


Oppimateriaalit ja elokuvat Sopivan elokuvan valitseminen Elokuvateatterien ja levittäjien yhteystietoja Koulukinonäytännön järjestäminen elokuvateatterissa Ohjeita elokuvan katsomiseen koulussa