keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

KUKA OLEN ROOLIENI TAKANA?

Koko maailma

On näyttämö, ja miehet, naiset, kaikki

Siin´esiintyvät; kukin tulee, menee;

Jokaisel´eläissän on monta osaa

Täss´seitsenosaisessa näytelmässä.

– William Shakespeare

(suom. Paavo Cajander)

 

Käyttäytymisemme muuttuu tilanteiden mukaan. Joskus olemme aktiivisia, spontaanisia ja avoimia, toisinaan taas sulkeutuneita ja varautuneita. Toiset ihmiset vaikuttavat meihin. Kun Aku kohtaa Julin, hän hylkää poikaystävän roolin. Hän ei myöskään toteuta sitä vastuuntuntoisen pojan roolia, jota hänen isänsä häneltä odottaa.

Sana rooli tuo usein mieleen teatterin ja epäaitouden. Roolit kuitenkin kuuluvat elämäämme ja niiden välinen suhde kertoo jotakin hyvinvoinnistamme. Jos yksilön roolit ovat konfliktissa keskenään tai jokin yksilön luontaista rooleista jää toteutumatta, ei hän luultavasti koe elävänsä täyttä elämää. Silloin elämä saattaa tuntua tarkoituksettomalta. Esimerkiksi Åke Lindmannin klassikoksi tulleessa TV-sarjassa Elämänmeno joutuu elämännälkäinen ja iloluontoinen Eila tyytymään rakkaudettomaan ja ahtaaseen elämään ja katkeroituu. Elokuvassa Elokuu tylsistyy Aku järkevän pojan roolissaan ja piristyy vasta, kun saa kohdata toisen puolensa – Akun, joka saa elää ilman sääntöjä ja järjen pakkoa. Myös Juli voi vähitellen jättää dominoivan seikkailijatar-roolinsa. Oppiessan luottamaan Akuun hän uskaltaa näyttää pohdiskelevan ja haavoittuvan puolensa: Julista tulee huolehtiva ja hellä tyttöystävä. Roolit ovat kuin ikkunoita, joiden läpi paljastamme itseämme.

Roolit voivat myös muuttua myös silmänräpäyksessä. Yhdessä hetkessä Aku on hellä rakastaja ja seuraavassa isänsä haukkuma tuhlaajapoika. Lapsi, jolle äiti tuo laivalta karkkia. Ihmisten väliset roolit tarvitsevat ja myös ruokkivat toisiaan. Roolilla on siis aina vastaparinsa. Juli on elokuvan alussa villi ja kesyttämätön. Aku taas ottaa kesyttäjän roolin. Näyttää siltä, ettemme voi aina valita itse roolejamme vaan toteutamme alitajuisesti niitä, joita meille kussakin tilanteessa tarjotaan.

Elokuvakerronta pohjautuu aina tietynlaiseen vastapari-ajatteluun. Hyvät tarinankertojat rakastavat konflikteja, ristiriitaisuuksia sekä draamaa. Dialogi sanoo yhtä, mutta tarkoittaa toista. Roolihenkilö haluaa yhtä, mutta saa jotakin aivan muuta ulkoisten tai sisäisten esteiden vuoksi.  Vastakohtia rakennetaan myös roolihahmojen välille, koska ne synnyttävät roolihahmoissa tapahtuvaa muutosta.

Elokuvassa Elokuu Juli ja Aku ovat toistensa vastakohtia mikä aiheuttaa heidän välillään kitkaa ja etäisyyttä – ja samalla kiinnostusta. Heidän suhteensa muuttuu rakkaudeksi, kun he oppivat tuntemaan toisensa paremmin. Toistensa avulla he myös kasvavat ihmisinä. Kontrastit valottavat elokuvan teemaa eri perspektiiveistä sekä asettavat katsojalle kysymyksiä.

KESKUSTELKAA :

– Kun tapaamme vieraan ihmisen, pyrimme tunnistamaan vihjeiden perusteella mihin rooliin hän sopii. Esimerkiksi Julin mielestä Aku on syntynyt kultalusikka suussa eikä tiedä oikeasta elämästä mitään. Pohtikaa Akun kohtaamisia eri ihmisten kanssa. Millaisen ihmisen muut Akussa näkevät?

– Pohtikaa yhdessä Akun ja Julin rooleja. Millaista muutosta näette niissä tapahtuvan? Mikä synnyttää mahdollista muutosta? Huomioikaa kontrasteja ja ristiriitaisuuksia roolihahmojen välillä!

– Määrittelemme helposti kanssaihmisiämme väittämällä heidän olevan sellaisia kuin me heidät näemme. Voimmeko mielestäsi määritellä ihmisiä objektiivisesti? Millaiset seikat vaikuttavat arvioomme? Pohdi mm. taustasi, kokemuksiesi ja arvomaailmasi vaikutusta?