keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU

Osallistu Koulukinon palautekyselyyn

Arvomme kaikkien palautetta antaneiden kesken elokuvalippuja

SV | EN | RU

Teemapaketti: Kotimaiset elokuvaohjaajat

Valkoinen raivo -elokuvan kuvauksissa

Ohjaaja on lopullisessa vastuussa elokuvan kaikista luovista ja taiteellisista ratkaisuista. Yleensä ohjaaja tulee elokuvan tekoon mukaan viimeistään käsikirjoituksen viimeisessä vaiheessa. Hän on mukana valitsemassa kuvauspaikkoja yhdessä kuvaajan ja järjestäjän kanssa.

Erittäin tärkeä ohjaajan vastuualue on casting eli näyttelijöiden valinta elokuvan rooleihin. Kuvaustilanteissa ohjaaja keskittyy näyttelijöiden ohjeistamiseen ja kuvien suunnitteluun yhdessä kuvaajan kanssa. Apunaan ohjaajalla on apulaisohjaaja joka toimii ohjaajan oikeana kätenä. (Lähde: Koulukinon Roskisprinssi-oppimateriaali)

Ohjaajapersoonat elokuvakulttuurissa

Elokuvan tähtikulttuuriin kuuluu näyttelijöiden lisäksi ohjaajan korostaminen. Elokuvien markkinoimisessa sekä fanikulttuuri, että tuttujen nimien ja kasvojen varaan luodut mielikuvat ovat voimakas väline. Näyttelijät ovat tässä luonnostaan esillä ja ohjaajat päätyvät edustamaan koko muuta tekijätiimiä. Taideteoksia halutaan perinteisesti ajatella henkilöitävissä olevan tekijän luovuuden tuotoksina ja elokuvassa tähän asemaan päätyy ohjaaja.

50-luvulla syntynyt elokuvakritiikin ja elokuvantekemisen auteur-koulukunta, jonka keskeisin henkilö oli Francois Truffaut, tarkasteli elokuvaa ohjaajan persoonallisen näkemyksen tuotteena ja vertasi tätä kirjailijan tekijyyteen. Koulukunta korosti sekä ohjaajan persoonallista tyyliä, että myös itse ohjaajapersoonaa. Auteur-koulukunta onkin ehkä se elokuvatutkimuksen historian suuntauksista, joka on vaikuttanut eniten siihen miten puhumme elokuvista.

  • Pohtikaa jonkun tuntemanne elokuvaohjaajan tyyliä ja ohjaajapersoonaa. Millaisia elokuvia ohjaaja yleensä tekee? Onko hänellä esimerkiksi jokin oma lajityyppinsä, toistuvia tarinallisia elementtejä, teemoja tai kerronnan keinoja? Mistä ohjaaja on tunnettu?
  • Miettikää, millainen jokin tunnettu elokuva olisi eri ohjaajan tekemänä – vaikkapa Taru sormusten herrasta Quentin Tarantinon ohjaamana. Tässä tehtävässä voi myös leikitellä humoristisilla kärjistyksillä.

Kotimainen elokuva

Ensimmäiset kotimaiset dokumenttielokuvat valmistuivat vuonna 1904 ja ensimmäinen suomalainen näytelmäelokuva Salaviinanpolttajat vuonna 1907. Kansalliset aiheet ja kotimaisuus vakiintuivat pian suomalaisen elokuvan tärkeiksi osatekijöiksi. Myös tiivis suhde kirjallisuuteen on ollut osa kotimaisen elokuvan linjaa sen varhaisista vuosista asti.

Suomalaisen elokuvan ensimmäinen kultakausi ulottui 1930-luvun loppupuolelta sotien jälkeiseen jälleenrakentamisen aikaan. Kotimainen elokuvatuotanto pysyi tasaisena läpi sota-ajan, jolloin jokainen kotimainen elokuva veti teattereihin keskimäärin 400 000 katsojaa – yli 10% tuonaikaisesta väestöstä.

Kotimaisen elokuvan uusi kukoistus alkoi itää vuosituhannen vaihteessa. 1990-luvun mittaan naisistakin tuli näkyviä tekijöitä paitsi fiktion, myös dokumenttielokuvan saralla. Tänä päivänä Suomi onkin maailmalla kuulu juuri korkealaatuisista dokumenttielokuvistaan. Näytelmäelokuvassa kansalliset aiheet ovat edelleen tärkeitä: kotimaisesta elokuvatuotannosta välittyy yhä usein pyrkimys tehdä elokuvia, jotka puhuttelevat nimenomaan suomalaisia.

Kotimaista elokuvaa tehdään kaikissa genreissä – joskin toisissa enemmän kuin toisissa. Draama, sota, (romanttiset) komediat ja rikoselokuva ovat hyvin edustettuina, kun taas trilleriä, toimintaelokuvaa ja kauhua tuotetaan vähemmän. Myös fantasia ja scifi ovat kotimaisessa elokuvassa harvinaisempia lajityyppejä.

Lähteet ja lisätietoja:

Suomalaisen elokuvan lyhyt historia

Suomen kansallisfilmografia. Suomen elokuva-arkisto. 12-osainen teossarja kattaa vuodet 1907-2000. 

Suomalainen näytelmäelokuva 100 vuotta -oppimateriaali