Luontosuhde
Yksi elokuvan kenties kiinnostavimmista asioista oli, että portugalilaiset pelastajat puhuivat paloista käyttäen persoonapronominia hän. He puhuivat punaisesta hevosesta, joka kasvattaa sarvet saartaessaan pelastajat. Portugalilaiset ajattelivat tulelle pään, kyljen, selän ja jalat. Heille tuli on elävä olento, oma persoonansa, jolla on oma sielu.
Tälläinen ajattelu luonnonvoimista on ollut yleistä myös Suomessa ei niin kauan aikaa sitten.
- Keskustelkaa yhteisesti mistä tällainen puhetapa kertoo?
- Miten se eroaa siitä miten me Suomessa puhumme tulesta? Miettikää myös miten puhumme muista luonnonvoimista tai metsistämme.
- Miksi puhetavat ovat erilaiset? Mikä siihen on vaikuttanut?
1. Tutustukaa Suomen muinaisuskontoihin silmäilemällä seuraavia artikkeleita:
- Suomalaisessa kansanuskossa vilisee jumalia ja haltijoita, pyhyys löytyy metsästä: https://yle.fi/a/20-295760
- Suomalainen muinaisusko: https://peda.net/p/satu.savolainen%40edu.pieksamaki.fi/uskonto/vi/sm
Jakautukaa pieniin ryhmiin ja keskustelkaa lukemastanne: mitä tunteita ja ajatuksia artikkelit herättivät?
Jakakaa lopuksi ajatukset yhteisesti koko luokan kesken.
2. Oma luontosuhteeni. Pohdi hetki itseksesi:
- Millainen oma suhteesi luontoon on?
- Onko luonto sinulle kuin koti vai vieras paikka? Miksi?
- Mitä luontoon liittyviä omia tunnemuistoja sinulla on?
- Mitä niissä hetkissä olet tuntenut, kokenut tai ajatellut?
3. a) Ota mieleesi yksi sinuun vaikuttanut luontomuisto. Piirrä se sellaisena kuin sen koit. Voit myös vaihtoehtoisesti kirjoittaa siitä runon.
b) Ota itsellesi pari. Pari sulkee silmänsä. Kerro parillesi yksityiskohtaisesti omasta luontomuistostasi. Yritä kuljettaa parisi siihen kokemukseen. Miltä sillä hetkellä tapahtui? Mitä näit tai koit? Mitä siitä muistat? Miltä se tuntui?
