keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

Elokuvanäyttelemisen työpajat opettavat toiseen ihmiseen keskittymistä, läsnäoloa ja kuuntelemista

Photo by Marc Fanelli-Isla on Unsplash

Ph.D. Hanna Maria Laakson kehittämät elokuvakasvatustyöpajat nostavat tunne- ja empatiataidot keskiöön. Elokuvanäyttelemisestä ammentavat työpajat tarjoavat runsaasti työkaluja myös lasten ja nuorten vuorovaikutustaitojen tukemiseen.

Hanna Maria Laakso piti elokuvanäyttelemiseen ja tunne- ja empatiataitoihin keskittyviä elokuvatyöpajoja viidessä luokassa pääkaupunkiseudun ala-asteen kouluilla syyslukukausina 2020 ja 2021. Elokuvatyöpajojen lähtökohtana ja harjoitusten perustana olivat lasten vuorovaikutustaitojen tukeminen, empatian vahvistaminen ja oman vahvan itseilmaisun rakentaminen.

Työpajoissa perehdyttiin siihen, miten elokuva aktivoi aisteja ja herättää tunnetiloja sekä viritettiin oppilaita tarkastelemaan niin elokuvaa kuin ympäröivää maailmaakin tarkemmin “aistit avoinna” ja sitä kautta löytämään itseä kiinnostavat kohteet. Tällainen lähestymistapa ohjaa aktiiviseen katsomiseen, joka onkin elokuvakasvatuksen perusta.

Katsomisen tärkeydestä

Työpajat osoittivat, että oppilaiden tekninen osaaminen on korkealla tasolla ja he hallitsevat esimerkiksi kuvankäsittelyn ja digitaalisen kuvauksen periaatteet ehkä aikuisiakin paremmin. Kasvattajan tukea kuitenkin tarvitaan kuvien katsomisessa, tulkinnassa ja kuvatun materiaalin syvällisemmässä ymmärtämisessä.  Elokuvan ja muun mediakuvaston katsominen lapsen kanssa läsnä ollen ja keskustellen onkin erittäin tärkeää mediakasvatuksellista toimintaa. Lapselle on tärkeää, että aikuiset – opettajat ja vanhemmat – keskittyvät katsomaan hänen kanssaan elokuvia, kuvia ja videoita. Se antaa lapselle mahdollisuuden kertoa, mikä häntä kuvissa askarruttaa tai kiinnostaa ja mikä hänen mielestään tekee kuvista ainutlaatuisia. Myös lapsen itse ottamien kuvien ja videoiden läsnä oleva katsominen on tärkeää, sillä niillä lapsi ilmaisee miten hän hahmottaa maailmaa. Jaettu katsomiskokemus antaa lapselle mahdollisuuden tehdä näkyväksi oma tapansa nähdä ja kuvata maailmaa.  ”Kun kehut lapsen ottamaa kuvaa, kehut samalla hänen tapaansa katsoa maailmaa”, Hanna Laakso osuvasti toteaa.

Elokuvatyöpajassa tehtiin oppilaiden kanssa myös kuvakäsikirjoituksia, joiden avulla opittiin luomaan kuvallinen tarina ja rikastutettiin kuvallisia itseilmaisutaitoja. Tämä harjoitus korosti myös jokaisen ihmisen tarinan ainutlaatuisuutta ja tärkeyttä. Jokaisella meillä on oma näkökulma, joka konkretisoituu kuvakulmana.

Näyttelijä ruumiillistaa tunteita ja elokuva tukee tunteiden tiedostamista

Elokuvatyöpajoissa tutkittiin näyttelijän kehonkielen sekä kasvonilmeiden ilmentämiä eri tunteita ja tunnetiloja. Elokuva on mitä mainion väline tutkia tunnetiloja: etenkin pimeässä elokuvateatterissa me pystymme keskittymään vain ja ainoastaan näyttelijän kasvoihin, jotka täyttävät koko valkokankaan. Työpajoissa toimittiin ”tunteiden tiedemiehinä” analysoimalla elokuvaotoksia ja tunnistamalla, ymmärtämällä ja nimeämällä niistä eri tunteita, joita näyttelijät välittävät. Elokuvien tutkiminen avasi ymmärrystä myös tunneilmaisun ja käyttäytymisen kulttuurisidonnaisuuteen.

Elokuvatyöpajoissa käytettiin elokuvanäyttelemistä työvälineenä toisen ihmisen tunteiden havainnoinnissa. Kun oppilaat oppivat analysoimaan elokuvanäyttelijää, he pystyvät siirtämään tämän opitun taidon arkielämäänsä ja tulkitsemaan paremmin toista ihmistä ja sitä kautta myös itseään. Elokuvatyöpajojen yksi tärkeimmistä päämääristä olikin opettaa keskittymään toiseen ihmiseen elokuvanäyttelemisen tutkimisen kautta. Elokuvanäyttelemisen tutkiminen avaa näköaloja myös elokuvahistoriaan ja -kulttuuriin. Työpajoissa oppilaat hahmottivat nopeasti, miten tunnetilat välittyvät eri elokuvagenreissä sekä eri historiallisina aikoina hyvin poikkeavilla tavoilla. Erilaisten elokuvanäyttelemiseen liittyvien harjoitusten avulla harjoiteltiin myös läsnäoloa ja toiseen ihmiseen reagointia.

Ph.D. Hanna Maria Laakso on väitellyt filosofian tohtoriksi pääaineenaan elokuvatiede vuonna 2007 (Concordia University, Montreal). Hän on erikoistunut elokuvanäyttelemisen tutkimukseen. Laakso on luennoinut pohjoismaalaisesta näyttelijäsuoritustyylistä Pohjoismaissa, Italiassa, Iso-Britanniassa ja Kanadassa. Lapsille hän on pitänyt lukuisia elokuvatyöpajoja eri teemoihin keskittyen. Laakso on tehnyt Koulukinolle oppimateriaaleja yli kymmenen vuoden ajan.

Lisätietoja elokuvatyöpajoista saa Hanna Laaksolta: hanna.laakso@gmail.com