Lokakuussa vuonna -87 oli huono aika vaipua koomaan jos asui Itä-Saksassa – ja juuri tämä tapahtui Alexin äidille, joka oli aktiivinen sosiaalisen edistyksen ja joka päiväisen elämän parantaja sosialistisessa Itä-Saksassa. Alexille tuli ongelma kun hänen äitinsä 8 kk myöhemmin yllättäen herää. Äidin sydän on niin heikko, että pieninkin järkytys voi hänet tappaa. Mikä olisi järkyttävämpää kuin Berliinin muurin sortuminen ja kapitalismin voittokulku rakkaassa kotimaassa? Pelastaakseen äitinsä Alex muuttaa perheen asunnon menneisyyden saarekkeeksi, jossa äitiä rakastettavasti pidetään siinä uskossa, että mikään ei ole muuttunut.

Se mikä elkaa pienenä valkoisena valheena kasvaa kasvamistaan ja pian karkaa käsistä. Päivä päivälta Alexin äiti tuntee voivansa paremmin haluten katsoa TV:ta ja jopa nousta vuoteesta.

Ihanalla, koskettqavalla ja koomisella tavalla Wolfgang Becker kertoo tarinan kuinka rakastava poika yrittää siirtää vuoria ja luoda ihmeitä säilyttääkseen äitinsä terveyden – ja pitää hänet siinä uskossa, että Lenin loppujen lopuksi todella voitti.