Yksinkertaisimmillaan elokuvan kuvaaminen on sitä, että painetaan videokameran rec-nappulaa ja kamera tallentaa sen, mitä kameran edessä näkyy. Tallennus loppuu, kun nappulaa painetaan uudelleen. Tätä kameran käynnistyksen ja pysäytyksen aikana tallentunutta kuvamateriaalia sanotaan otokseksi. Otos voi sisältää vain yhden kuvarajauksen tai useampia, jos kamera esimerkiksi seuraa liikkuvaa kohdetta.

Yhden otoksen taltiointeja ovat esimerkiksi elokuvan varhaishistorian ensimmäiset elokuvat. Niistä yksi tunnetuimmista on ranskalaisten Lumièren veljesten Juna saapuu asemalle. Se näytettiin yleisölle ensimmäisen kerran vuonna 1895 esityksessä, joka koostui kymmenestä erillisestä, noin minuutin mittaisesta leikkaamattomasta otoksesta. Jokainen otos oli silloisen filmikelan mittainen. Nämä elävät kuvat oli kuvattu siten, että kameraa oli käytetty lähinnä tallentavana välineenä.

Lumièren veljekset olivat kiinnostuneita elokuvasta teknisenä keksintönä, mutta samoihin aikoihin Euroopassa ja Amerikassa oli muita tekijöitä, jotka ymmärsivät elokuvan taiteellisen ja viihteellisen potentiaalin. He alkoivat kehittää liikkuvan kuvan kerrontaa ja ilmaisua.

Yleisölle ensimmäisten elävien kuvien näkeminen oli hämmentävää. Legendan mukaan Lumièren veljesten yleisö mm. pelkäsi kuvassa liikkuvan junan ajavan heidän päälleen. (Voit etsiä elokuvan netistä hakusanoilla “Lumière juna saapuu”.)

Ensimmäiset filmit olivat äänettömiä, mutta eläviä kuvia säestettiin yleensä elävällä musiikilla. Usein lavalla oli myös kertoja, joka auttoi yleisöä hahmottamaan elokuvan tarinaa. (Kertoja toimi osittain samoin kuin nykyelokuvassa joskus käytettävä ajatusääni, englanniksi voice over. Ajatusäänellä voidaan välittää esimerkiksi päähenkilön mietteitä ja tuoda kerrontaan siten lisää syvyyttä.) Varhaisiin elokuviin saatettiin esitystilanteessa tehdä myös efektejä vaikkapa paukuttelemalla ja kolistelemalla. Elokuvat eivät siis olleet varsinaisesti mykkiä alkujaankaan.

Yksi otos voi kertoa enennän kuin tuhat sanaa. Mutta mitä tapahtuu, kun otokseen yhdistetään ääntä?

Seuraavaksi esitellään viisi yksinkertaisesti leikattua teosta, jotka havainnollistavat kuvan ja äänen liittoa. Ensimmäisenä esimerkkinä on täysin äänetön teos Iris. 

Tähän osioon liittyvät teokset: 

• Santtu Koivu: Iris (2008, 2:10)
• Santtu Koivu: Lentäjiä (2005, 2:39)
• Minna Suoniemi: Punahilkka ja susi (2022, 1:33)
• Aurora Reinhard: Käsilaukku (2011, 0:57)
• Aurora Reinhard: Hengitä sisään, hengitä ulos (2008, 0:30)

Santtu Koivu: Iris

2008, kesto 2:10

Taiteilijan kuvaus teoksesta: Nainen kurkistelee voikukkakimpun takaa ja aloittaa kuurupiiloleikin.

Pohdittavaa: Iris on kuvattu usealla otoksella, mutta kamera pysyy koko ajan paikallaan ja kuvaa samalla kuvarajauksella. Elokuva on kuvattu mustavalkoiselle filmille, mutta yhdessä kohdassa voikukat on väritetty käsin keltaiseksi. Elokuvan tekniikka filmille käsin väritettyine voikukkineen muistuttaa monessa mielessä vanhaa filmiä.

Äänetön teos on tässä sytykkeenä oppilaiden omille ääni-ideoille. Millainen tunnelma teoksessa on mykkänä? Millaisella ääniraidalla teoksesta saisi hillittömän?  Millaisella äänellä teoksen tunnelma olisi kaipaava, surullinen tai raskas?

Santtu Koivu: Lentäjiä

2005, kesto 2:39

Taiteilijan kuvaus teoksesta: Siivet iskevät ilmaa ja lintu yrittää nousta lentoon. Lentäjiä koostuu erilaisista lentosuorituksista.

Pohdittavaa: Tässä teoksessa kädet muodostavat erilaisia lintuja, jotka tekevät lentoharjoituksia kameran edessä. On kevyitä ja raskaita siiveniskuja, hitaita ja nopeita.

Miten luulet taiteilijan tehneen lintujen lentoäänet?

Teokseen liittyvä tehtävä: Tee yhden tai muutaman otoksen esitys kameralle. Yhdistä teokseen myös ääni.

Tee lyhyt teos, jossa kamera pysyy paikallaan. Teoksessa voi olla vain yksi kuvaotos, jolloin kuvaa ei tarvitse leikata ollenkaan. Yhdistä kuvaan myös ääntä. Tämä tehtävä onnistuu pelkällä videokameralla tai kännykällä, jos teet äänet kuvaan jo kuvaustilanteessa.

Tehtävästä saa kuitenkin paljon enemmän irti, jos on mahdollisuus käyttää tietokonetta ja yhdistää äänet kuvaan jälkikäteen. Tietokoneissa ja tableteissa on yleensä yksinkertainen editointiohjelma valmiiksi asennettuna tai ladattavissa.

Suuri osa äänistä tehdään liikkuvaan kuvaan jälkikäteen. Monesti vain ihmisten vuorosanat äänitetään kuvaustilanteessa ja muut äänet yhdistetään kuvaan myöhemmin. Ääniä voi äänittää jälkikäteen kameran sisäisellä mikrofonilla ja tuoda tiedostot tietokoneelle ilman kuvaa; vaihtoehtoisesti on mahdollista tuoda koneelle sekä ääni että kuva ja poistaa kuva myöhemmin editointiohjelmassa. Jos käytössäsi on kameraan sopiva ulkoinen mikrofoni, käytä sitä. Tällöin äänen laatu on yleensä parempi.

Ääniä löytyy usein myös tietokoneen äänikirjastosta. Käy läpi sen tarjoamat vaihtoehdot tai hae ilmaisia äänitehosteita esimerkiksi sivulta https://freesound.org/people/YleArkisto/. Voit etsiä ääniä myös verkosta käyttämällä vaikkapa hakusanoja “ääniefektit ilmainen”. Englanninkielisillä hakusanoilla ”sound effects” saat enemmän vaihtoehtoja kuin suomenkielisillä. Jos lisäät hakuun sanat “royalty free”, kone hakee sinulle tekijänoikeuksista vapaita ääniä.

Minna Suoniemi: Punahilkka ja susi 

2022, kesto 1:33

Taiteilijan kuvaus teoksesta: Mustiin pukeutunut pikkutyttö seisoo metsänrajassa ja murisee. Hidastus tekee äänestä eläimen murinaa. Tytössä kohtaavat Punahilkka ja susi.

Pohdittavaa: Teos on kuvattu yhdellä otoksella ja kuvarajauksella. Ääni on tallennettu samassa yhteydessä, mutta sitä on myöhemmin muokattu tietokoneella hitaammaksi ja matalammaksi. Syntyy mielikuva, että tytössä on jotain todella villiä ja petomaista – tai suurta ahdistusta.

Mitä ajattelet teoksesta?

Aurora Reinhard: Käsilaukku

2011, kesto 0:57

Taiteilijan kuvaus teoksesta: Kuvamaisessa videossa nainen on jäänyt käsilaukkunsa vangiksi.

Pohdittavaa: Käsilaukku on kuvattu yhdellä otoksella siten, että laukun pohjassa ja sen alla olevassa pöydässä on reikä. Pöydän alla on ihminen, joka heiluttaa kättään laukun sisällä. Teokseen on jälkikäteen yhdistetty ääni apua huutavasta naisesta. Äänen lisääminen kuvaan saa aikaan mielikuvan laukun sisällä tempoilevasta kokonaisesta ihmisestä. Miksi nainen on juuttunut käsilaukkuun eikä pääse sieltä pois? Mikä on teoksen viesti?

Aurora Reinhard: Hengitä sisään, hengitä ulos 

2008, kesto 0:30

Taiteilijan kuvaus teoksesta: Peruukkipäinen vaaleanpunainen ilmapallo hengittää hiljaa.

Pohdittavaa: Teoksessa ilmapallo näyttää tyhjenevän ja täyttyvän kuin itsestään. Teokseen on jälkikäteen yhdistetty hengitysääni, mikä saa ilmapallon vaikuttamaan elävältä olennolta.

Mitä ajattelet teoksesta?