Mitä on pyhä?

Liitteistä löytyy nimellä elämänkatsomustiedon diat diasarja, jossa puhutaan obon-henkijuhlasta, pyhästä torii-porttien kautta ja kameista eli jumaluuksista. Se sopii erityisen hyvin elämänkatsomustiedon opiskeluun (sisältoalue 2), mutta sen kautta voi avata keskustelua luokassa muutenkin.

Kummitukset

Elokuvassa Nishio-san muodostaa suhteen Améliehen näyttämällä tälle kuvia yôkaista. Yōkait ovat japanilaisen kansanperinteen yliluonnollisia olentoja, vähän kuin kummituksia. Ne voivat olla pelottavia, hassuja, hyväntahtoisia tai ilkikurisia. Niiden uskotaan asuvan esimerkiksi metsissä, vuorilla, joissa, vanhoissa esineissä tai ihmisten lähellä. Yōkai-tarinoilla on usein selitetty outoja tapahtumia tai opetettu ihmisiä käyttäytymään viisaasti.

Miettikää, mitä alla olevilla yôkai-tarinoilla on yritetty opettaa tai selittää.

Linkit johtavat yokai.com-sivustolle, jossa on kustakin kummituksesta myös kuva. Googlaamalla löytyy vielä hauskempia kuvia!

Akaname – vessannuolija

Akaname tarkoittaa “lian nuolijaa”. Se hiipii öisin likaisiin kylpyhuoneisiin ja käymälöihin nuolemaan niihin kertynyttä likaa pitkällä kielellään.

Kasa-obake – elävä sateenvarjo

Kasa-obake on vanha sateenvarjo, joka on muuttunut eläväksi olennoksi. Sillä on yleensä yksi suuri silmä, pitkä kieli ja yksi jalka, jolla se pomppii ympäriinsä. Se kuuluu tsukumogameihin, eli esineisiin, jotka ovat saaneet hengen pitkän käyttöiän jälkeen.

Nurikabe – näkymätön seinä

Nurikabe näyttäytyy matkailijoille näkymättömänä seinänä, joka estää kulkemisen eteenpäin. Vaikka ihminen yrittäisi kiertää esteen, seinä tuntuu jatkuvan loputtomiin. Tuottakaa tekoälyn avulla kuvia itse keksimistänne kummituksista. Keksikää kummituksille myös omat tarinat.

Kuvataiteen tehtäviä

Yksityiskohtaisia Japani-aiheisia värityskuvia löytyy esimerkiksi täältä. Mukana on pari hienoa karppia sekä vaikuttavia luontoaiheisia kuvia.

Japanilaisen puupiirrostyylin saa hämmästyttävän hyvin aikaan guassin ja musteen yhdistelmällä. Tekniikka on helppo ja nuorikin taiteilija saa sillä aikaan todella vaikuttavia teoksia, mutta ongelmana on toki, ettei kaikista kouluista löydy siihen materiaaleja.

Kahden kulttuurin välissä

Amélie ei muista aikaa, jolloin olisi elänyt missään muualla kuin Japanissa. Koska hänen nimensä alkuosa vielä sattuu tarkoittamaan japaniksi sadetta, hän vakuuttuu siitä, että on itse asiassa japanilainen.

Elokuvasta käy ilmi, että oikeastaan kukaan muu ei ajattele niin. Perheen mukaan hän on belgialainen ja palaa vielä joskus Belgiaan. Vuokranantajan Kashima-sanin mukaan hän on ulkomaalainen ja hänen läsnäolonsa henkijuhlassa häpäisee esivanhemmat. Esivanhempien kunnioitus on hyvin japanilaista: esivanhemmille on kodeissa oma alttari, jossa näitä palvotaan.

Kashima ja Nishio käyvät tiukat sananvaihdon asiasta. Kashiman näkemyksen mukaan belgialainen perhe edustaa samaa “länttä”, joka nöyryytti Japania toisen maailmansodan jälkeen. Nishion erityisesti pitäisi se ymmärtää, koska hän menetti perheensä pommituksissa. Nishio on kuitenkin toista mieltä. Sodasta on jo kauan ja perheen vanhemmatkin ovat silloin olleet vasta lapsia.

Rasismi on kuitenkin jotakin, jota länsimaalainen saattaa Japanissa kohdata edelleen.

Luokassa on varmasti useita oppilaita, jotka elävät samalla tavoin kahden kulttuurin välissä.

Miltä se tuntuu? Onko perinteitä, joita kotona kunnioitetaan, mutta joista muut eivät tiedä mitään? Näyttääkö oma koti sisältä erilaiselta ja jos niin miten? Minkämaalaisia he kokevat olevansa ja mitä mieltä muut ovat? Kokevatko he Suomessa, että eivät saisi osallistua kaikkeen, mihin muut? Kuinka paljon asenteet vaihtelevat? Ovatko nuoret suvaitsevampia kuin vanhat vai meneekö se toisinpäin?