The Secret Reading Club of Kabul (2026) © Elävän kuvan keskus ELKE ry

Dokumenttielokuva ei ole suora ikkuna todellisuuteen, vaan sen tekijät valitsevat, mitä näytetään ja miten.

• Elokuvassa kulkevat rinnakkain tyttöjen päiväkirjat ja ohjaaja Shakiba Adilin oma tarina. Miksi tekijät ovat yhdistäneet ne? Mitä Adilin tarina tuo elokuvaan?
• Miten kännykällä kuvattu materiaali eroaa ammattikuvaajan otoksista? Millaisen vaikutelman se luo?
• Miten musiikki ja leikkaus vaikuttavat siihen, miltä tapahtumat tuntuvat katsojasta?

Dokumentaarisuus ja etiikka

The Secret Reading Club of Kabul hyödyntää runsaasti kännykkäkameroilla kuvattua materiaalia. Useiden henkilöiden kasvot on sumennettu turvallisuussyistä.

• Ketkä elokuvassa pääsevät ääneen? Miten tyttöjen oma ääni suhteutuu elokuvan tekijöiden ääneen? Mieti esimerkiksi valittua materiaalia ja aihepiirejä.
• Ovatko päähenkilöt elokuvassa uhreja vai toimijoita, vai molempia? Millä keinoin tämä näytetään?
• Millaisia eettisiä kysymyksiä dokumentin tekijät ovat joutuneet miettimään suhteessa elokuvassa kuvattuihin henkilöihin?
• Dokumentilla on kaksi ohjaajaa, Elina Hirvonen ja Shakiba Adil. Elokuva on suomalais-norjalainen tuotanto, ja sen ensi-ilta oli Kööpenhaminan CPH:DOX-festivaalilla. Vaikuttaako tämä siihen, miten dokumentti kertoo Afganistanista?
• Ohjaaja Shakiba Adil on kysynyt itseltään lapsesta asti, tietääkö maailma, mitä Afganistanissa tapahtuu. Mitä katsojan pitäisi tehdä tiedolla, jonka hän saa?