Taustatietoa elokuvaan
Suomella ja Saksalla oli 1920-1930-luvulla vahvat taloudelliset suhteet ja osa suomalaisista suhtautui Saksaan ihaillen. Saksan kehitystä seurattiin Suomessa kiinnostuneina, mutta suhtautuminen Adolf Hitleriin ja kansallissosialisteihin oli vaihtelevaa. Suomi taisteli talvisodassa vuosina 1939-1940 Neuvostoliittoa vastaan ja jäi tappiolle. Sodan seurauksena Suomi halusi apua, ja sitä oli saatavilla vain Saksasta. Jatkosodassa vuosina 1941-1944 Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan saksalaisten rinnalla.
Suomessa asui ennen toista maailmansotaa alle kaksituhatta juutalaista. Juutalaisten asema oli ollut pitkään rajoitettu, mutta vuonna 1918 he olivat saaneet täydet kansalaisoikeudet. Suomalaisessa yhteiskunnassa ei ollut laajamittaista antisemitismiä, vaikka yksittäisiä ennakkoluuloja ja syrjintää esiintyikin. Suomen juutalaisia ei vainottu toisen maailmansodan aikana samalla tavalla kuin muissa Saksan vaikutuspiireissä olleissa maissa.
Saksan juutalaisvainot levisivät sen liittolaismaihin ja miehitetyille alueille. Suomeen saapui ennen toista maailmansotaa vainoja paenneita juutalaisia Keski-Euroopasta. Pakolaiset herättivät Suomessa paljon keskustelua, eivätkä monet suomalaiset olisi halunneet ottaa pakolaisia vastaan. Juutalainen seurakunta sitoutui huolehtimaan maahan saapuneiden juutalaisten ylläpidosta. Erityisesti juutalainen liikemies Abraham Stiller auttoi Suomeen saapuneita pakolaisia.
Saksa painosti Suomea luovuttamaan kaikki maassa olevat juutalaiset heille, myös Suomen kansalaiset. Vuonna 1942 sisäministeri Toivo Horelli ja Valtiollisen poliisin Valpon päällikkö Arno Anthoni käynnistivät operaation, jonka tarkoituksena oli juutalaisten luovuttaminen Suomesta Saksaan. Molemmat olivat saksalaismielisiä ja juutalaisvastaisia. Ministerit Väinö Tanner ja K.-A. Fagerholm ilmoittivat eroavansa hallituksesta, jos juutalaisten luovutukset toteutetaan. Kysymys aiheutti poliittisen kiistan Suomen hallituksessa keskellä sotavuosia. Suomi kieltäytyi luovuttamasta suomalaisia juutalaisia, mutta luovutti kahdeksan juutalaista pakolaista. Tämä herätti voimakasta kritiikkiä ja tapahtumaa pidetään häpeällisenä Suomen politiikassa.
Vuonna 1942 luovutetut kahdeksan juutalaista olivat Itävallan kansalaisia, jotka olivat paenneet Suomeen natsi-Saksan vainoja. Luovutetut vietiin Saksan turvallisuuspoliisi Gestapolle Tallinnaan, josta heidät kuljetettiin Auschwitzin keskitysleirille. Osa vietiin siellä suoraan kaasukammioon, osa surmattiin myöhemmin. Ainoastaan yksi heistä, Georg Kollman selvisi keskitysleiriltä hengissä.
