keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

1. Millainen taiteilijakuva piirtyy fiktiivisen, tositapahtumiin  perustuvan, elokuvan Hella W:n ja faktoihin perustuvien muiden lähteiden kautta? Piirtäkää miellekartta Hella Wuolijoesta taiteilijapersoonana.

2. Hella Wuolijoen tyttärenpoika poliitikko Erkki Tuomioja on kirjoittanut isoäidistään ja tämän sisaresta kirjan Häivähdys punaista: Hella Wuolijoki ja hänen sisarensa Salme Pekkala vallankumouksen palveluksessa. Helsinki 2006. Erkki Tuomiojan mukaan tämän päivän nuorisolla on montakin syytä tutustua tähän merkilliseen naiseen. Jokainen voi löytää itselleen jonkin kiinnostavan näkökulman Hella Wuolijoen kautta. Mikä sinua kiinnostaa? Kirjallisuus? Politiikka? Historia? Talouselämä? Kartanoelämä? Kulttuurisuku? Verkostoituminen? Johtajuus? Kirjoita essee Hella Wuolijoesta sinua kiinnostavasta näkökulmasta.

Voit hieman opiskella esseen kirjoittamista täältä.

Muista käyttää suomen  kieltä kunnianhimoisesti, oikein ja elävästi.

3. Hella W on tarina vahvasta suurnaisesta. Lukekaa seuraava teksti, jossa 17-vuotias Miamaija pohtii elokuvan naiskuvaa. Mitä ajatuksia naiseudesta ja naisena olemisesta sinulle syntyy elokuvan nähtyäsi. Oliko Hella Wuolijoki mielestänne suurnainen? Jos, niin miksi? Miamaijan mielestä Hella Wuolijoki menestyi kovan työn ja kunnianhimonsa ansiosta – oletteko samaa mieltä? Jos vertaa Hella W suurmiehistä tehtyihin elokuviin – niin miten Hella W eroaa näistä elokuvista vai eroaako se?

”HELLA W -ELOKUVAN NAISKUVA

Juha Wuolijoen ohjaamassa Hella W -elokuvassa on vihdoinkin sankariosassa vahva nainen, joka ottaa paikkansa vaikka väkisin, jollei sitä hänelle anneta. 1920-luvulla naisen ei ollut helppo olla arvostettu ja Hella W näyttää miten kaiken voi saavuttaa, jos vain tekee kovasti töitä sen eteen.

Vaatimattomista oloista, Virosta, kotoisin oleva Hella nousee nopeasti tunnetuksi Euroopan seurapiireihin ja hankkeet, joihin hän tarttuu muuttuvat kullaksi hänen käsissään.  Seurapiireissä ja politiikan näyttämöillä sujuvasti liikkuva, useita vieraita kieliä hallitseva Wuolijoki niittää mainetta myös näytelmäkirjailijana, joka tosin joutuu äärivasemmistolaisen taustansa vuoksi julkaisemaan tekstinsä salanimillä.

Nainen joka on jopa Hollywoodiin asti yltäneiden tekstien takana, neuvotteli rauhasta talvisodassa, tuomittiin jatkosodan aikana maanpetoksesta elinkautiseen, mutta armahdettiin välirauhan solmimisen jälkeen. Jo vuoden päästä vapauttamisestaan hän nousi Yleisradion pääjohtajaksi ja siitä sen jälkeen eduskuntaan.

Mielestäni elokuva muistutti hyvin siitä, miten kaiken pystyy saavuttamaan, jos vain uskoo itseensä ja taistelee ja tekee töitä sen eteen. Mielestäni jokaisen naisen pitäisi ottaa oppia Hella Wuolijoesta ja olla ylpeitä itsestään ja tekemisistään, eikä tyytyä olemattomaan. Sain Hella Wuolijoesta itselleni niin sanotun idolin ja sankarittaren, jonka asennetta yritän soveltaa itseeni, mielestäni jokaisen naisen pitäisi tutkia itseään ja todeta “mitä minussa on vain vähän tai mitä minusta puuttuu lähes kokonaan“. Vastaukseni kaikille naisille on: kunnianhimoa ja itseluottamusta!

Miamaija, 17 vuotta”

 

4. Hella Wuolijoki on kirjoittanut omasta elämästään muistelmateossarjan, jonka osa Enkä ollut vanki vuodelta 1944 paneutuu elokuvassakin merkittävään Wuolijoen vankilassaoloaikaan. Kirjan esipuhe kuuluu näin:

”Rakas lukijan. Jouduin olemaan vankilassa lähes puolitoista vuotta. Lähes kolme ja puoli kuukautta – koko kesän 1943 – sain ensin viettää Valtiollisen Poliisin vihertävänharmaassa tukahduttavassa kopissa – kävelemättä. Loput ajasta olin Helsingin Lääninvankilassa, jossa samalla muutuin  jahdatusta otuksesta tavalliseksi vangiksi.

Lähes viisitoista kuukautta  odotin tutkintovankina Valtiollisen Poliisin minulle lupaamaa kuolemantuomiota. Sitä ei kumminkaan tullut. Sain elinkautisen kuritushuonetuomion, josta ennätin  kärsiä vain kolmatta kuukautta.

Vietin koko  vankeuteni ajan yksityissellissä ja sain kävellä joko yksin tahi rikosvankien  mukana. En saanut  milloinkaan tavata  muita poliittisia, paitsi silloin kerran, kun  pommituksessa särkyivät lukot ja seinät ihmisten väliltä.

Tässä kirjassa en käsittele oikeusjuttuani; sen hämähäkinverkon tulen aikanaan paljastamaan eri teoksessa. Tietenkin tulen näytelmäkirjailijana lisäksi myös asettamaan näyttämölle tämän elämäni suurimman draaman, jossa kolme nuorta upseeria tuomitsi minut maanpetturiksi, välittämättä siitä, että olin asettunut vihollisen kanssa yhteyteen vain irrottaakseni maamme sen tuhoisasta ja hakeakseni teitä rauhan rakentamiselle…

Melkein koko tämä kirja on kirjoitettu vankilassa, vankilasensuurin Damokleen-miekan alla. Olen kirjoittanut sitä silloin tällöin vankilailtoinani – kirjoittanut sellaista, mitä päivä kulloinkin mukanaan toi ja mitä mielessäni ailahteli.

Se sisältää vain pienen osan vankilani tuokiokuvista, loput harhailevat vieläkin muistiinpanojeni joukossa odottaen työkykyni palautumista.

Helsingissä marraskuulla 1944,

Hella Wuolijoki”

 

Millainen näkemys sinulle välittyy tästä ”tuomitun” naisen esipuheesta muistelmissaan? Oliko hän uhri, maanpetturi, poliitikko, taiteilija, nainen – vai mikä?