Dokufiktio, fiktio ja kerronta
Dokufiktio on dokumenttielokuvan alalaji, jossa usein yhdistetään fiktiosta tuttua kerrontatapaa ja todellisten tapahtumien (uudelleen) kuvausta. Sitä ei pidä sekoittaa mokumenttiin eli pseudodokumenttiin, jossa parodioidaan tai satirisoidaan dokumenttia.
On hyvä huomioida, että myöskään perinteinen dokumentti ei kerro täysin objektiivista totuutta kuvaamistaan tapahtumista. Dokumentin lopputulokseen vaikuttavat esimerkiksi se miten tapahtumat rajataan ja mistä näkökulmasta ne kerrotaan.
Yhdessä tai ryhmissä keskusteltavaksi:
- Mitä dokufiktion piirteitä löydät elokuvasta?
- Miksi elokuvan tekijät ovat päätyneet tekemään aiheesta juuri dokufiktion?
- Miten elokuvan tekeminen dokufiktioksi vaikuttaa elokuvan vastaanottoon verrattuna siihen, että aiheesta olisi tehty tavanomaisesti kerrottu dokumentti tai fiktiivinen tositapahtumiin perustuva elokuva?
- Mistä näkökulmista Hind Rajabin ääni on kerrottu?
- Elokuva hyödyntää taitavasti elliptistä kerrontaa eli aukkoisuutta, jota toteutetaan pois jättämällä ja rajaamalla. Esimerkiksi katsoja kuulee tytön äänen, mutta ainoastaan puhelimen välityksellä. Tyttöä ja tämän sijaintia ei pääasiassa näytetä. Miten tällainen aukkoisuus näkyy elokuvassa ja millaisia vaikutuksia sillä oli sinuun katsoessasi elokuvaa?
Vinkki: Dokufiktioon tutustumista voi syventää tutustumalla ensin dokumentin erilaisiin piirteisiin. Tämän jälkeen on helpompi pohtia miten dokufiktio eroaa dokumentista. Dokumentin ja fiktion eroista lisää esimerkiksi Koulukinon sivuilla: Dokumentti ja fiktio. Katso myös: Elliptinen kerronta
