keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

Elokuvassa on paljon tilanteita, joissa tuntuu, etteivät kaikki ehkä ole aivan reiluja toisilleen. Joskus joku pahoittaa toisen mielen tahtomattaan.

Mikko ja isä

Kuunteleeko isä Mikkoa, kun Mikko haluaa koiran? Kuunteleeko Mikko isää, kun isä vastaa? Leikkikää tai esittäkää isää ja Mikkoa. Miten he olisivat paremmin voineet selittää asiansa toisilleen? Voitte tehdä myös niin, että aikuiset esittävät Mikkoa ja isää, ja lapset saavat antaa ohjeita siitä, mitä kannattaisi sanoa.

Taikuri Kustaa ja Mikko

Miltä Mikosta tuntuu kun hän saa lahjaksi lelukoiran? Simuloikaa tilanne niin, että joku lapsista antaa toiselle mielikuvituspaketin. Miettikää, mitä lahjan saaja toivoisi, ja mikä olisi oikein ikävä lahja. Esittäkää sitten tilanne. Miltä lahjan saajasta tuntuu? Entä lahjan antajasta?

Sonja ja Mikko

Elokuvan ikävimpiä kohtauksia ovat varmasti monelle lapselle ne, joissa Sonja ja hänen ystävänsä eivät päästä Mikkoa mukaan leikkiin ja myöhemmin suorastaan kiusaavat tätä.

Esittäkää tilanne luokassa tai päiväkotiryhmässä! Tälle kannattaa varata aikaa.

Tehkää ennen harjoituksen alkua selväksi, että kyse on leikistä. Ketään ei saa kiusata oikeasti. Tilanne ei saa kestää kauan ja on hyvä, että osa lapsista jää katsojiksi. Jos mahdollista, esittäkää tilanne niin monta kertaa, että jokainen pääsee sekä isompien lasten että Mikon ja ystävien rooliin. Voitte vaihtaa tilannetta, johon isommat lapset eivät leikissä päästä toisia lapsia – tässä voi halutessaan valita myös tilanteita, joita tapahtuu tai saattaisi tapahtua teidän ryhmässänne, esim. jonkun halutun lelun tai leikin. On tärkeää, että jokainen lapsi ymmärtää molempien osapuolten tunteet.

Purkakaa tilanne jälkeenpäin jutellen. Miksi joku kiusaa? Miltä se tuntuu? Miltä tuntuu, kun ei pääse mukaan leikkiin? Osaatteko sanoa, miksi Sonja kiusaa Mikkoa? Miltä Mikosta ja kavereista tuntuu, kun he eivät pääse mukaan leikkiin? Miksi Sonja lopulta antaa kaukoputken takaisin Mikolle?

Draamaleikki, jossa lapsi saa asettua useisiin rooleihin, auttaa lasta hahmottamaan tilanteen kokonaisuutena. On hyvä, että vaikeaa asiaa saa leikkiä turvallisesti aikuisen ohjauksessa.

Kaikkien näiden harjoitusten apuna voidaan käyttää myös tunnenurkkia. Huoneen nurkkiin – tai muualle – piirretään paperilapulle kuva tunteesta (esim. iloinen, surullinen, peloissaan, jännää, vihainen), ja lapsia pyydetään menemään sen kuvan luo, jollaisen tunteen tilanne heissä herättää. Ennen varsinaisia draamaleikkejä näitä voi käyttää myös alkulämmittelynä kysyen esim. “miltä tuntuu hypätä metristä uima-altaaseen” ja vastaavia kysymyksiä. Silloin menetelmä on tuttu lapsille, ja he voivat pohtia tunteitaan esimerkiksi kiusaamisen suhteen sen avulla.