keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

Farssi on komediallinen elokuva tai näytelmä, jonka viihdyttämisen keinot perustuvat väärinkäsityksiin, salaisuuksiin, absurdeihin tilanteisiin, liioiteltuihin ja stereotyyppisiin henkilöhahmoihin ja verbaaliin huumoriin.

1. a) Pohtikaa ryhmässä millainen on farssi. Minkälaisilla kerrontakeinoilla farssi naurattaa? Mitä farsseja ryhmällesi tulee mieleen?

b) Minkälaisia muita komedian lajeja tulee mieleen, ja miten nämä poikkeavat farssista?

Lajityypit luovat elokuvalle aina tietynlaista odotuspintaa. Myös farssilla ovat omat genrelähtöiset ennakko-odotuksensa. Oman kokemuksemme ja tietomme perusteella osaamme ennakoida farssin tulevia tapahtumia ja sen kerronnan sävyjä. Harvoin menemme elokuvanäytökseen ”tyhjinä tauluina” – jo elokuvan ennakkomainonta ja lehtikirjoitukset osaltaan suuntaavat odotuksia tietylle tasolle. Elokuvalle annetaan jo lähtökohtaisesti tietynlaiset lukuohjeet, joiden avulla tulevaan kokemukseen voi valmistautua.

Farssille on ominaista tietyt piirteet, joiden avulla lajityypin hauskuus syntyy. Sen komiikan peruskiviä ovat väärinkäsitykset, absurdin logiikka, koomiset tilanteet ja henkilöhahmojen ominaisuuksiin kohdistuva nauru.

Farssin henkilöhahmot ovat perinteisesti liioiteltuja hahmoja, yksiulotteisia, yhden ominaisuuden henkilöitä, jotka eivät kehity tarinan myötä. Farssissa seurataan yleensä useampia tarinoita yhtä aikaa, ja komiikkaa kehitellään samaan aikaan useilla rintamilla. Yleensä sekä komediaan että farssiin kuuluvat romanttiset juonenkehittelyt.

Lajityypit ovat harvoin puhtaita ja ne kehittyvät koko ajan. Farssin lisäksi puhutaan mm. farssikomediasta ja parodiasta sekä tämän tyypin lähisukulaisesta, huonoon makuun keskittyvästä, 80-luvulla yleistyneestä kreisikomediasta, joka tekee liioittelusta ihan omanlaistansa taidetta. Kreisikomedioita ovat mm. Jim Carrey -elokuvat Lemmikkidekkari ja Sähköputkimies sekä Abrahams & Zucker -elokuvat (Top Secret!, 1984), sekä Ben Stiller -elokuvat (Sekaisin Marista, 1998).

Mediatutkija Juha Herkmanin mukaan komediagenren eri suuntaukset ja alalajit kertovat paitsi audiovisuaalisten kerrontatapojen muutoksista myös genren kytkeytymisestä kontekstiin.

Elokuvakulttuuri on muuttunut suhteensa aikaansa: alkuaikojen attraktiivisista gagivyörytyksistä ja 1930-luvun napakoista screwball-komedioista kuljettiin Haysin koodin ja muiden 1960-luvulle asti vaikuttaneiden sensuurijärjestelmien vastareaktioihin kreisi- ja trashkomedioihin. Amerikkalaisen elokuvakomedian muuttuminen räävittömäksi 1970-luvulla kielii siten vastakulttuurien laajemmasta yleistymisestä, joka näkyi 1960- ja 1970-luvuilla myös esimerkiksi sarjakuvasensuuria murtaneen underground-sarjakuvan menestyksenä sekä aiemmin mainittujen television tilannekomedioiden ”radikalisoitumisena”. Kun nämä uudenlaiset komedian alalajit vakiinnuttivat aseman audiovisuaalisen kulttuurin kentällä, ne luonnollisesti jättivät jälkensä genrekonventioihin ja yleisöjen odotushorisontteihin. Nykyistä komediagenreä peilataan suhteessa lajityypin aiempiin edustajiin. (Herkman, s. 121)

Myös elokuvatutkija Kimmo Laine korostaa, että farssille on tärkeää muuntautua aikansa mukaan, keskittyä niihin ajatuksiin ja asioihin, mitkä kulloinkin yhteiskunnassa ovat kiinnostavia ja ajankohtaisia.

2. Lajityyppiin kohdistuvat oletukset asettavat aina tietynlaisen odotushorisontin elokuvalle.

a) Mieti Kummeli Alivuokralaista tai elokuvaa, jonka olet viimeksi nähnyt teatterissa tai ostanut dvd:nä. Kirjoittakaa ryhmässä elokuvan markkinoinnista ja sen luomista odotuksista sekä markkinoinnin antamasta lupauksesta analyysi ja pohtikaa seuraavia asioita:

  • Milloin ja minkälaisessa yhteydessä kuulitelokuvasta ensimmäisen kerran?
  • Mistä sait elokuvasta ensimmäisen kerran tietoa – kritiikistä vai mainoksesta?
  • Missä elokuvaa oli mainostettu – olitko törmännyt mainokseen lehdessä,elokuvateatterissa, televisiossa, jossain muussa mediassa?
  • Minkälaisissa paikoissa voit törmätä elokuvamainokseen (metrotunneli, hampurilaisravintola)?
  • Mihin mainoslauseeseen kiinnitit huomioon valitessasi elokuvan?

b) Tehkää ryhmässä (kirjallinen) markkinointisuunnitelma Alivuokralaisesta tai valitsemastanne elokuvasta. Miettikää elokuvan vahvuuksia ja heikkouksia? Mikä on elokuvan lajityyppi ja millainen on sen 1) ensisijainen kohderyhmä ja 2) mahdollinen eli potentiaalinen kohderyhmä? (esim. kohderyhmän ikähaitari/sukupuoli/kuluttajan status) Missä kaikkialla tätä elokuvaa voisi mainostaa, että se kohtaisi suurimman kohderyhmänsä? Entä miten tavoittaisit myös sen potentiaalisen kohderyhmän?

c) Millaisella sloganilla tai lupauksella markkinoisitte elokuvaa? Miettikää miten markkinoinnin antama lupaus vaikuttaa elokuvan vastaanottoon? Milloin lupauksen on oltava mahdollisimman totuudenmukainen? Entä onko niin sanottujen ”Hit & Run” (ota rahat ja juokse) –elokuvien markkinointi mielestänne totuudenmukaista? (Hit & Run – elokuvien tavoitteena on tehdä mahdollisimman suuri tulos lyhyen ajan sisällä, kun taas esimerkiksi – ja yleensä naisille suunnatut – laatuelokuvat keräävät yleisönsä hitaammin, pidemmällä aikavälillä.)

3. Kirjoittakaa ryhmässä lyhyt analyysi kreisikomediasta. Pohtikaa yhdessä millaisia odotuksia kreisikomedia teissä herättää? Miten määrittelisitte kreisikomedian? Mitä tämän lajin elokuvia teille tulee mieleen? Ketkä näyttelijät ovat erikoistuneet kreisikomedian tekemiseen? Tehkää elokuvista ja näyttelijöistä lista.