keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

1. Klassikko voidaan määritellä monella tavalla: yleisesti tunnustetuksi, lajinsa täydelliseksi edustajaksi, arvoltaan pysyväksi, tai vaikkapa sanan etymologiaa noudatelleen sellaiseksi, jota luetaan koululuokassa (klass). Sanotaan, että juuri klassikot mahdollistavat intertekstuaalisen luennan. Intertekstuaalisuus tarkoittaa tekstien välisyyttä, sitä miten joku teos (esim. kirja tai elokuva) on yhteydessä muihin teoksiin. Voidaksemme tunnistaa viittauksia niin taiteessa, kirjallisuudessa kuin populaarikulttuurissa, meillä on hyvä olla monipuolinen kirjallisuuden/taiteen/populaarikulttuurin tuntemus.

  • Mainitkaa kirjoja tai elokuvia, joita yleisesti pidetään klassikkoina.  Mitä kirjoja tai elokuvia pidetään lajinsa esimerkillisinä edustajina? Mitkä teokset ovat pitäneet arvonsa jo satoja vuosia? Mitä kirjoja olette lukeneet koulussa? Mitkä niistä ovat klassikkoja? Tuleeko mieleenne joku teos, josta voisi tulla klassikko? Miksi?

Yleiskielessä sanaa klassikko käytetään yleensä teoksesta, jolla on laajalti tunnustettu ja pysyvä asema oman lajityyppinsä edustajana. Esimerkiksi kirjallisuudessa klassikko on aikojen kuluessa määritelty monella eri tavalla. Alun perin klassinen yhdistettiin antiikkiin kuuluvaksi, antiikin kreikkalaisten tai roomalaisten mallien mukaan tehdyksi. Kirjallisuuden klassikko on myös määritelty sellaiseksi teokseksi, joka käyttää kielen kaikki mahdollisuudet, ilmentää kansallisuuden henkeä ja avautuu myös filosofisella tasolla.  Esimerkiksi monia modernistisia klassikoita  (esim. James Joycen Odysseia, Volter Kilven Alastalon salissa) pidetään vaikealukuisina.  Ne osoittavat, että klassikkokirja ei välttämättä ole paljon luettu kirja.

  • Keskustelkaa klassikko-ajatteluun liittyvästä paradoksista eli ristiriidasta, jossa merkittävänä ja esimerkillisenä pidetyllä teoksella ei aina kuitenkaan ole kovinkaan paljon lukijoita. Kuka päättää, millaiset arvot ja asiat tekevät klassikon? Kuka vaikuttaa siihen, mitä sinä pidät klassikkona? Voiko joku teos pysyä klassikkona, vaikkei sitä enää luettaisi? Kuinka pitkään? Voiko kirjallinen klassikko pitää pintansa muulla tavalla kuin luettuna? Mitä kautta tunnette esimerkiksi Shakespearen näytelmäklassikkoja? Voiko klassikkoja uudistaa? Voiko klassikkomääritelmä muuttua? Miettikää, mitkä seikat voisivat olla hyviä uusia klassikkomääritelmiä.

2. Korkeakulttuuriin luettavien klassikoiden tuntemusta pidetään osana yleissivistystä.  Olet varmasti kuullut ilmauksen ”Disney-klassikko”.  Mitä sillä tarkoitetaan?

  • Onko populaarikulttuuriin luettavien Disney-klassikoiden tuntemus mielestänne osa yleissivistystä?  Minkälaisesta joukosta valikoituu Disney-klassikko? Onko ”Disney-klassikko” -ilmaisulla myös muita kuin yleisesti määritteleviä tarkoitusperiä? Onko se myös kaupallinen määre?

Disneyn ensimmäisestä värianimaatiosta Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937) tuli ikoninen Disney-klassikko.

  • Voisiko joku uusi teknologinen keksintö aikaansaada Lumikin kaltaisen ”kaikkien tunteman” Disney-klassikon? Onko Pahatar- elokuvassa klassikon aineksia? Entä Disney-klassikon aineksia?    Luuletteko, että tätä elokuvaa katsotaan vielä 10 vuoden kuluttua? Mitkä asiat viittaavat siihen että katsottaisiin, mitkä siihen että ei? Miettikää asiaa sekä elokuvan sisällön ja toteutuksen näkökulmasta sekä sen, miten asiaan vaikuttaa mm. elokuvateknologian kehitys (3-D, tietokoneanimaation keinot)  sekä viihde- ja populaarikulttuurin trendit ja alati kiihtyvän tarjonnan myötä tapahtuva elokuvan elinkaaren lyhentyminen. Tuleeko vielä uusia elokuvia, jotka saavuttavat vaikkapa Disneyn Tuhkimo-animaation tunnettuuden?

3. Tuleeko ”Disney-klassikon” lisäksi mieleenne muita tapauksia, joissa tuotenimi tai brändinimi toimii yleiskielisenä terminä tai sen osana? Tapauksia, joissa tuotemerkki on ujuttautunut (tai ujutettu) arkikieleen. Oletteko kuulleet esim. fairy-sanaa käytettävän yleisesti astianpesuainetta tarkoitettaessa?  Tuleeko mieleenne muita vastaavia sanoja tai ilmauksia, joissa tuotenimi, brändi tai yhtiönimi on arkikieltä?

  • Googlettakaa (!) kotus.fi (Kotimaisten kielten keskus) ja tutkikaa asiaa vaikkapa Kotuksen eri vuosien sanapoiminnoista. Miettikää, onko tuotteen valmistajalle etua siitä, että tuotetta käytetään yleisnimenä? Millä keinoilla oman tuotemerkin voi saada/voi yrittää saada kaikkien huulille?
  • Käytättekö itse lempinimiä joistain yhtiöistä tai tuotteista (esim.  ”maikkari” kun tarkoitetaan MTV3:a, ”finski” kun tarkoitetaan Finnairia).  Onko lempinimen käyttö tiedostettua vai tiedostamatonta?  Tuntuuko tuttavallinen ”finski” ehkä jopa hivenen turvallisemmalta lentoyhtiöltä kuin joku muu? Ovatko ”maikkarin” ohjelmat jollain tavalla tutumpia ja ehkä kivempia kuin joidenkin muiden kanavien ohjelmat? Mielikuviimme vaikutetaan monilla eri tavoin. Keskustelkaa omista eri tuotteisiin (esim. iPhone, McDonalds) liittyvistä mielikuvistanne.

3. Disney-yhtiötä on kritisoitu siitä, että se kertoo liian siloteltuja, kiiltokuvamaisia versioita vanhoista saduista. Disneyn satuversiosta on usein poistettu aikaisemmissa versioissa mukana olleita seksuaalisuuden tai väkivallan teemoja. Disneytä on myös syytetty satujen ”lopullistamisesta”, viimeisen sanan sanomisesta vanhojen satujen osalta.

  • Tunnistatteko Disneyn vaikutuksen omiin käsityksiinne saduista? Onko Disneyllä ollut vaikutusta käsityksiinne esim. satuhahmojen ulkonäköön tai pukeutumiseen? Miten vaikutus ilmenee? Vaikuttavatko Disney-animaatiot mielikuviinne tunnetuista saduista? Onko siinä huonoja puolia? Minkälaisia? Onko Disney mielestänne kertonut lopullisen version vaikkapa Tuhkimosta, Lumikista tai Ruususesta? Miten Pahatar- elokuva suhteutuu ajatukseen viimeisen sanan sanomisesta Prinsessa Ruususen tarinaan? Mitä tarkoitetaan sukupolvikokemuksella? Voiko elokuvasta tulla sukupolvikokemus? Mikä biisi on teidän sukupolvikokemuksenne?

Lisätietoa: