Kalevala ja elokuva
Kalevala on keskeinen osa suomalaista kansallista identiteettiä, eikä siksi ole ihme että se on toiminut innoittajana niin musiikille, sarjakuville kuin televisiolle ja elokuvallekin. Kalevala on vaikuttanut myös ulkomaisiin kulttuurituotteisiin, tunnetuimpana J.R.R. Tolkienin teokset Taru sormusten herrasta ja Silmarillion. (lue lisää Tolkienin Kalevala-kiinnostuksesta täältä.)
Varsinaista Kalevala-filmatisointia ei ole tehty, mutta Sampo ja televisiosarja Rauta-aika (1982) tulevat ehkä lähimmäs. Sammostakaan ei ole tapana puhua varsinaisena Kalevala-filmatisointina, koska se käyttää vain osia Kalevalasta, eikä seuraa lähdettään erityisen orjallisesti.
Muita Kalevala-aiheisia elokuvia ovat suomalais-kiinalainen yhteistyö Jadesoturi (2006) ja Jari Halosen Kalevalan uusi aika (2013).
Jonkinlaisesta autenttisesta Kalevalaisuudesta puhuttaessa on hyvä muistaa Kalevalan oma luonne Elias Lönnrotin hyvinkin luovana sovitustyönä keräämistään kansanrunoista. Samoin kansanrunoista puhuttaessa alkuperäisyyden korostaminen on perinteentutkimuksen näkökulmasta hieman nurinkurinen ajatus, sillä variointi on kuulunut niiden luonteeseen – jopa samat laulajat ovat laulaneet samoja eri runoja eri muodoissa.
Tehtävä: Miettikää pienryhmissä millaisen Kalevala-filmatisoinnin haluaisitte nähdä. Elokuva voi perustua Kalevalaan niin paljon tai vähän kuin haluatte. Valmistelkaa ideastanne lyhyt puheenvuoro, jossa perustelette miksi juuri tämä elokuva pitäisi tehdä.
Laajempi tehtävä: Kalevala taipuu moneen! Toteuttakaa pienryhmissä oma Kalevalasta vaikutteita ammentava kulttuurituote: sarjakuva, lyhyt elokuva tai näytelmä, stand up -esitys tai mitä keksittekään. Tehtävä voidaan toteuttaa myös niin, että kaikki ryhmät tekevät samaa asiaa, vaikkapa lyhytelokuvaa.