keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

Teemapaketti: Nuortenelokuvat

Me ollaan parhaita! (2013)

Kasvukertomus on tyypillisin nuorisolle suunnatun tai nuorisoa kuvaavan elokuvan kehys. Tavallisia nuortenelokuvan teemoja ovat muun muassa ystävyys, seksuaalisuus, perhesuhteet ja identiteetti. Nuortenelokuvien ote vaihtelee vakavasta valistuksesta amerikkalaiselle nuorisoelokuvalle tyypilliseen bailukulttuurin kuvaukseen. Monet nuortenelokuvat pyrkivät olemaan ennen kaikkea elämänmakuisia kuvauksia nuorison arjesta.

Suomalaisen nuorisoelokuvan historian voidaan katsoa alkaneen Mika Waltarin Kuriton sukupolvi -kirjan filmatisoinnista vuonna 1937. Vaikka kasvatusprojekti ehkä on uudemmassa nuorisoelokuvassa jäänyt taka-alalle, on Sairaan kauniin maailman (1996) tapaisissa nuorisokuvauksissa vielä taustalla varoittava esimerkki. 2000-luvun taitteessa ja sen jälkeen valmistuneisiin nuorisoelokuviin on tullut positiivisia ja komediallisia hauskanpidon ja musiikin sävyttämän nuorisokulttuurin kuvauksia, kuten Perttu Lepän Pitkä kuuma kesä (1999).

Kasvukertomukset

”Ihmisen kehitykseen kuuluu tiettyjä kaikille ihmisille yhteisiä piirteitä ja toisaalta jokaisen yksilön kohdalla ainutkertaisia, persoonakohtaisia puolia. Myös kehitysvaiheiden ajoittumisessa on vaihtelua: jollakin puberteetti alkaa varhain, toisella myöhään.”

Kehityskertomus ja kasvutarina ovat usein käytettyjä määritelmiä, kun puhutaan elokuvien ja romaanien ja muiden tarinoiden henkilöiden/hahmojen kasvusta ja kehityksestä tarinan aikana. Kirjastoista löytyy satoja romaaneja, joiden asiasana- tai aihelistalta löytyy määritelmä kehitysromaani. Elokuvia määritetään usein myös termeillä kasvutarina tai kehityskertomus. Mutta mikä on kehityskertomus?

Yleensä kehityskertomuksesta on löydettävissä ainakin seuraavat kolme aspektia:

  1. Juoni esittelee ihmisen tien lapsuudesta nuoruusvuosiin ajoittuvien konfliktien kautta aikuisuuteen ja yhteisön jäseneksi.
  2. Kehitysromaanissa on sosiaalinen ja biografinen kerronnan taso.
  3. Päähenkilön sisäinen konflikti, joka voi olla luonteeltaan hyvinkin erilainen, esim. filosofinen tai poliittinen, on tarinan etenemisen kannalta keskeinen.

Monen elokuvan kuten muunkin fiktiivisen tarinan punaisena lankana kulkee päähenkilön kehityskertomus. Katsojana pääsemme seuraamaan elokuvahahmon kasvamista juonen käänteiden kautta omaksi itsekseen. Samalla voimme ehkä heijastaa valkokankaalle omia tuntojamme elämänvaiheistamme ja oman kasvukertomuksemme etapeista.

Arvokasta tietoa ihmisen kehityksestä saat omien havaintojesi lisäksi erilaisten tarinoiden kautta. Voit oppia kehityspsykologian asioita esimerkiksi:

  • tarkkailemalla tietoisesti itseäsi ja omaa kehitystäsi
  • keskustelemalla tuttaviesi kanssa
  • seuraamalla kaikenikäisiä lähiympäristösi ihmisiä
  • lukemalla elämäkertoja tai kehitysromaaneja
  • katsomalla elokuvia
  • pohtimalla sarjakuvien avulla eri elämänvaiheita (esimerkiksi Jere, Lassi ja Leevi, Baby Blues tai Minun elämäni)   sekä
  • muiden kulttuurituotteiden avulla, esimerkiksi monet taiteen ja kansanperinteen muodot, kuten myytit, sadut, kirjallisuus,    kuvataide, runous ja musiikki kuvaavat ihmisen muutosta. Näissä kuvauksissa on usein keskeistä yksilön sisäisen ja ulkoisen  todellisuuden välinen jännite.”

Kaikki Koulukinon valikoimiin sisältyvät nuortenelokuvat löydät kootusti nuortenelokuva-aihetunnisteella.

Lähteet ja kirjallisuutta:

  • Koulukino: Täältä tullaan, elämä! -oppimateriaali
  • Koulukino: Maata meren alla -oppimateriaali
  • Erola, Jan 2000: Nuorisoleffoissa pidetään ikävää. Ylioppilaslehti, 4.2.2000 
  • Pantti, Mervi 1994: Hallittu kurittomuus.  nuorison nousu ja sukupolvikonflikti suomalaisessa elokuvassa 1960-luvulla. Lähikuva. 
  • Ylänen, Helena 2009: James Deanista Kati Outiseen eli viisi elokuvaa nuoruudesta. Lasipalatsi-lehti, 2009, nro 3, s. 17.
  • http://www2.edu.fi/etalukio/psykka_ruotsi/?cmscid=530&oid=533&subid=533