keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

Tyttöjen omahuonekulttuuri

Turvapaikka 

Tila rauhoittumiseen. 
Pesä. Luola. Minäkuvan huippu. 
Rento. Paljas, joka kuitenkin kätkee monia 
salaisuuksia. 
Hullu. Hullun hauska. Inspiraation lähde. 
Sekava. Ihanan sekava. 
Muistoja herättävä. 
Piinan piilopaikka. Turvallinen tila purkaa 
raivoa ja petosta. 
Ystävällinen ja antelias 
Oma. 
Rakas. 
 
(Rosita 14 v. )
 
Näin kahdeksasluokkalainen Rosita kuvaa omaa huonettaan. Oma huone on hänelle tärkeä paikka, jossa on turvaa, inspiraatiota, hauskuutta, salaisuuksia, muistoja. Oma huone onkin tärkeä tyttökulttuurin tila, mikä näkyy myös elokuvassa, jossa tyttökulttuuria kuvataan kolmen eri-ikäisen ja -näköisen tytön kautta. Päähenkilö on heistä nuorimmainen, keskimmäinen on samassa kylässä asuva Kristina ja vanhin Tukholmasta maalle sukuloimaan saapunut Gisela, joka huhujen mukaan on jo seurustellut monen pojan kanssa. Erityisesti Kristinalla ja Giselalla on elokuvassa selvästi oma juttunsa, tyttökulttuurinsa. Kristinan huoneessa tytöt imitoivat Abbaa laulaen ja tanssien, meikkaavat ja juoruavat. Kristinan huone on pojilta suljettu alue, johon vain tytöillä on pääsy. 
 
Tyttötutkimuksessa tyttöjen omahuonekulttuuria on lähestytty vaihtelevin näkökulmin 1980-luvulta saakka. Varhainen, erityisesti brittiläinen 1970-luvun lopun ja 1980-luvun tyttötutkimus katsoi tehtäväkseen tyttöjen houkuttelemisen pois omien huoneiden suojista kohti poikien hallitsemia julkisia tiloja. Oman huoneeseen sulkeutuvien tyttöjen toimintaa ei sinällään arvostettu, vaan usein moitittiin turhasta romanttisuudesta. Myöhempi tyttötutkimus on kuitenkin nostanut esiin tyttöjen omahuonekulttuuria itsessään arvokkaana ja tärkeänä vertaamatta sitä poikien kulttuureihin. Voi kuitenkin silti kysyä, miksi yhteiskunnassamme ei ole kovin montaa vain tytöille suunnattua ja heidän hallitsemaansa tilaa? (Vrt. folkloristi Karoliina Ojasen tutkimukset tallitytöistä.) 
 
Elokuvan päähenkilöllä on monta omaa tilaa: lopulta koko suuri omakotitalo ja ympäröivä luonto tuntuu kuuluvan vain tytölle itselleen. Elokuvan alusta saakka tärkeä oma paikka on varasto, johon tyttö kerää kiiltokuvia, karttoja Afrikasta ja muita tärkeitä esineitä. Varastoa voi tulkita tytön sisäisenä tilana, 
paikkana, jonka kautta hän käsittelee paitsi yksinäisyyttään, myös kasvuaan tytöstä teini-ikäiseksi ja aikuiseksi naiseksi. Seinälle nastoilla kiinnitetyt kuvat ja kirjeet ovat identiteettityötä, joiden kautta tyttö käy läpi itselleen tärkeitä, kipeitä ja askarruttavia asioita. 
 
Tehtäviä
1. a) Tehkää kuvaus omasta huoneestanne, jossa pohditte, mitä oma huone/muu oma tila teille merkitsee ja mitä se kertoo teistä. Voitte esimerkiksi piirtää tai kirjoittaa lyhyen tekstin (vrt. Rositan teksti).
b)Tämän jälkeen keskustelkaa ja vertailkaa kuvia tai tekstejä omista huoneistanne. Kiinnittäkää erityistä huomiota siihen, poikkeavatko tyttöjen ja poikien huoneet toisistaan. 
2. Keskustelukysymyksiä: Onko teillä oma huone vai jaatteko sen esimerkiksi sisaruksen kanssa? Vietättekö paljon aikaa omassa huoneessa? Mitä toimintaa ja tunteita omaan huoneeseen liittyy? Miksi oma huone on teille tärkeä/Miksi se ei ole tärkeä? Voiko omassa huoneessa olla yksinäinen? Ovatko omat huoneet ja tilat erilaisia tytöillä ja pojilla?