keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU

Osallistu Koulukinon palautekyselyyn

Arvomme kaikkien palautetta antaneiden kesken elokuvalippuja

SV | EN | RU

Dokumenttielokuva propagandan välineenä

  1. Leni Riefenstahl

    Leni Riefenstahl oli natsihallinnon ykköspropagandisti. Hän oli kuvannut ensimmäisestä natsien puoluekokouksesta kertoneen elokuvan Sieg des Glaubens (“Uskon riemuvoitto”), jossa juhlittiin Hitlerin valtaannousua. Elokuva teki vaikutuksen Hitleriin ja propagandaministeri Goebbelsiin. Riefenstahl kutsuttiinkin kuvaamaan myös toista puoluekokousta. Tällä kertaa Riefenstahlille annettiin valtavat resurssit ja suuri vapaus kuvausten järjestämisessä, ja osia puoluekokoukseseta koreografioitiin erityisesti elokuvaa ajatellen. Tuloksena oli Tahdon riemuvoitto, jota edellen pidetään yhtenä kaikkien aikojen tehokkaimmista propagandaelokuvista.[1] Tämän jälkeen Riefenstahl toteutti elokuvan jo itsessään Saksalle valtavan propagandamerkityksen omanneista Berliinin olympialaisista. Vuosien 1940 ja -44 välissä hän kuvasi elokuvaa Hitlerin lempioopperasta. Se oli myös aikansa suurtuotanto, jonka rahoituksen Hitler itse takasi sotataloudesta huolimatta sillä perusteella, että elokuvan toteutuminen oli olennaista sotaponnistuksien tukemiseksi.

    Sodan jälkeen Riefenstahl kielsi tienneensä mitään aikakauden rikoksista ja olleensa viaton, pelkästään estetiikasta kiinnostunut sivustakatsoja. Hänet määriteltiin pelkäksi “natsismin myötäilijäksi”. Myöhemmin Riefenstahl haastoi järjestelmällisesti oikeuteen hänelle epämukavia historiantulkintoja esittäneitä taiteilijoita ja journalisteja, ja hänen sanotaan todisteiden puutteessa voittaneen viitisenkymmentä oikeusjuttua ihmisiä kohtaan, jotka esittivät hänen olleen sittenkin tietoinen natsien teoista ja kannattaneen niitä aktiivisesti.[2] Hän kuoli kotonaan nukkuessaan, 101 -vuotiaana.

    Yksi Riefenstahlin tapa kiistää elokuviensa olleen propagandaa oli väite siitä, että koska elokuvassa ei ollut voiceoveria eli kertojanääntä, sen oli oltava pelkkää dokumenttielokuvaa.[3] “En tiedä, mitä minun pitäisi pyytää anteeksi”, Riefenstahl sanoi natsikytköksistä puhuttaessa. “En pyydä anteeksi sitä, että tein esimerkiksi Tahdon riemuvoiton. Se voitti pääpalkinnon. Kaikki elokuvani ovat voittaneet pääpalkinnon.”[4]

    Keskustelkaa siitä, mikä teistä erottaa dokumenttielokuvan propagandasta. Voiko elokuva olla molempia yhtä aikaa? Mikä sen määrittää? Entä onko elokuvan tekijällä vastuu siitä maailmankuvasta, jota hän teoksillaan pönkittää? Miksi, tai miksi ei?

  2. Tapaus Tiefland

    Elokuvan ekstrat, joita suomalaisen sotakuvaajan suuhun kirjoitettu puhe kuvailee “eksoottisen näköisiksi”, todella olivat keskitysleireiltä valikoituja romaneita, jotka myös palautettiin leirille kuvausten jälkeen.

    Eräs Tiefland -elokuvan ekstroista oli kuvaamisen aikana 12-13 -vuotias Josef Reinhardt, joka oli pakoyrityksen jälkeen otettu kiinni ja päätynyt keskitysleirille. Josef näki Riefenstahlin ensimmäistä kertaa, kun tämä saapui ss-päällystön kanssa valikoimaan vangeista esiintyjiä elokuvaansa. Kuvaukset kestivät 13 kuukautta, ja olosuhteet niiden aikana olivat Josefin mukaan leiriäkin huonommat. Osallistujat nukkuivat ilman patjoja pelkillä lautalattioilla tallissa, jonka ovi lukittiin yöksi. Heitä myös vahdittiin ympäri vuorokauden pakoyritysten estämiseksi. Lisäksi Riefenstahl oli luvannut ekstroille näiden vapautuvan kuvausten jälkeen, mutta kuvausten loputtua näyttelijät palautettiin keskitysleirille.

    Josef Reinhardt kertoi kokemuksistaan Riefenstahlin kuvauksissa Nina Gladitzin dokumenttielokuvassa. Leni Riefenstahl haastoi Gladitzin oikeuteen. Siellä todettiin, että ei ollut mahdollista todentaa Riefenstahlin luvanneen esiintyjille vapauttaa heidät kuvausten jälkeen, joten kohtaus, jossa Josef kertoo rikotusta lupauksesta, määrättiin poistettavaksi. Ohjaaja kieltäytyi, ja tätä dokumenttia ei sen jälkeen ole esitetty.[5]
  • Ovatko kaikki keinot sallittuja, kun tavoitteena on tehdä taidetta? Miksi, tai miksi ei? Voitte pohtia tätä sekä Riefenstahlin esimerkin kautta, että ylipäätään elokuvan tai muun taiteen äärellä.

[1] https://www.moma.org/collection/works/301177

[2] (http://www.holocaustresearchproject.org/holoprelude/riefenstahl.html)

[3] https://www.theguardian.com/news/2003/sep/10/guardianobituaries.germany

[4] http://news.bbc.co.uk/2/hi/entertainment/2209547.stm

[5] https://www.theguardian.com/news/2021/dec/09/burying-leni-riefenstahl-nina-gladitz-lifelong-crusade-hitler-film-maker