keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

Valokuvaamisen kulttuuri ennen ja nyt

 

1. Valokuva oli vielä 1900-luvun alussa harvinainen esine, nykyään valokuvia taas on joka puolella. Kamera kulkee mukana joka paikkaan, vähintäänkin kännykkäkamera on jollain aina mukana. Sukujuhlista tallentuu satoja kuvia jokaisen vieraan kameraan. Kotialbumit ja kotikoneen kovalevy ovat täynnä valokuvia, samoin lehdet ja mainokset. Liikkuvan kuvan (elokuva, televisio, video) yleistyttyä "pysäytetty" kuva on muuttunut entistä arkisemmaksi asiaksi. 
Onko valokuvauksessa vielä jäljellä jotain siitä taianomaisuudesta, joka elokuvan Mariaa kuvaamisessa kiehtoo? 
 
2. Millaisista aiheista Maria otti kuvia? Kenestä Maria otti kuvia? Mikä Marian kuvista tai kuvauskohteista jäi erityisesti mieleen ja miksi? Elokuvan kuvaamana aikakautena tavallisesta ihmisestä otettiin harvoin yhtäkään valokuvaa, nykyään ihmisestä kertyy valokuvia ultraäänikuvista ja synnytyssairaalasta 90-vuotisjuhliin saakka. Miettikää, mikä merkitys Marian kuvilla oli niiden kohteille ja/tai katselijoille (esim. kehitysvammaisen tytön äidille, joulutervehdysten saajille tai kuolleen työn perheelle)? 
 
3. Elokuvassa nähtävässä kamerassa ei käytetä filmirullia, vaan yksittäisiä lasilevyjä, joille negatiivi piirtyy. Hankalan tekniikan vuoksi tuollaisella kameralla ei voi ottaa valokuvia spontaanisti, hetken mielijohteesta. Kuvaajan on suunniteltava ja sommiteltava kuva tarkasti ennen sen ottamista. Filmirullan keksiminen mullisti valokuvauksen, kun kuvia saattoi ottaa paljon peräjälkeen ja kehittää entistä nopeammin. Siirtyminen digitaaliseen valokuvaukseen on tuonut jälleen muutoksia kuvaamisen kulttuuriin. 
 
a) Miettikää, mitä eroja digikuvaamisessa on verrattuna filmille kuvaamiseen? Esimerkiksi: kuvia mahtuu kameraan vielä huimasti paljon enemmän kuin aiemmin, niiden muokkaaminen ja tulostaminen jälkeenpäin onnistuu kotitietokoneellakin, ja enää ei tarvitse säästellä filmiä vaan kuvailla voi niin kauan kuin kamerassa riittää akkua ja muistia. 
 
b) Kuvaamisesta on tullut arkipäiväistä, helppoa, nopeaa ja spontaania. Mutta onko kauniiden, hämmästyttävien ja ajatuksia herättävien kuvien ottaminen nykyään yhtään sen helpompaa kuin aiemmin? Valokuva ei ole enää välttämättä kädessä pideltävä esine, vaan yhä useammin pelkästään kuvaruudulta katseltava digikuva. Uskotteko, että paperisista kuvista luovutaan pian kokonaan, vai onko tulostetuilla kuvilla jotain etuja verrattuna bittimuotoiseen kuvaan? 
 
4. Nykyään yhä useammat haluavat jakaa valokuvia itsestään ja elämästään toisten kanssa lähettämällä niitä kännykällä tai sähköpostilla toisille tai laittamalla niitä esille nettiin. Kun aiemmin tavallisen ihmisen ottaman tavallisen kuvan tehtävänä oli ennen kaikkea toimia myöhemmin muistona tuosta 
katoavasta hetkestä itselle ja läheisille, nyt kotona otetuista kuvistakin on tullut viestintävälineitä reaaliaikaiseen tiedonvälitykseen. Omaa virtuaaliminää täytyy ”päivittää” säännöllisesti vaihtamalla esille pantuja kuvia. Miksi omien kuvien esittely on ihmisille tärkeää? Mitä haittapuolia tällaiseen kuvien verkkoon laittamiseen liittyy? Kertokaa kokemuksistanne. 
 
5. Aiemmin valokuvan ja maalaustaiteen erona pidettiin sitä, että valokuvalla uskottiin olevan todistusvoimaa ja sen uskottiin näyttävän todellisuuden sellaisena kuin se oli. Valokuvia on kuitenkin retusoitu ja kaunisteltu aina, ja hämääviä trikkikuvia on osattu ottaa kauan. Nykyään valokuvien parantelu ja muokkaaminen tietokoneella on lapsellisen helppoa. Uskotteko, että valokuva kertoo totuuden tai että se kuvastaa maailmaa totuudenmukaisemmin kuin esimerkiksi maalaus tai romaani? Varsinkin muotilehtien ja mainosten kuvia on usein käsitelty voimakkaasti, niin että valokuvamallit näyttävät uskomattoman kauniilta ja täydellisiltä. Luoko tämä mielestänne ihmisille epärealistisia ihanteita ja turhia ulkonäköpaineita, vai tietävätkö kaikki, että kuva on vain kuva?