keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

Kotimaisen elokuvan merkkihenkilö, Matti Kassila oli 1950-luvun tärkeimpiä ohjaajia. Kassila palkittiin monipuolisesta ja pitkästä urastaan elokuvan valtionpalkinnolla vuonna 2008.

Komisario Palmu erehdys (1960) on toteutukseltaan erinomaisen tyylikäs, komediallisesti virittynyt trilleri, jossa on aineksia niin perinteisestä dekkarikirjallisuudesta kuin goottilaisen romantiikan kauhukuvastosta. Kassila ottaa elokuvassa käyttöön kaiken siihen asti oppimansa, mikä ei ole vähän. Tämä taito ja tekemisen sujuva leikillisyys myös tekevät elokuvan kerronnasta kutkuttavan kokonaisuuden.

Elokuva perustuu Mika Waltarin vuonna 1940 ilmestyneeseen salapoliisiromaaniin. Waltarin häpeilemättömästi karrikoidut henkilöhahmot ja Kassilan sujuva käsikirjoitus, kohtausten sommittelu, kameran liike, napakka leikkaus ja rytmitys sekä Osmo Lindemanin musiikki petaavat jännitystä mainiosti.

Kotimaisen elokuvan kova kärki

Ohjaaja Matti Kassila onnistui värväämään elokuvaan suosittuja näyttelijöillä, myös nousevaa uutta näyttelijäkaartia. Palmu-elokuvien näyttelijätyö onkin kauttaaltaan vahvaa.

Pääosaa esittävä Joel Rinne on itsessään tarpeeksi vahva ja luonteikas näyttelijä tehdäkseen komisario Palmusta karismaattisen hahmon. Palmu on nimenomaan vanhan koulukunnan poliisi, itsevaltias, joka nauraa nykyajan kotkotuksille. Rinteen rähjäinen nauru ja painokkaalla äänensävyllä lausutut kommentit ovat Palmun tunnusmerkkejä.

Matti Ranin on poliisikoulusta valmistunut noviisi, jonka tiedot eivät alkuunkaan pärjää Palmun kokemukselle ja näkemykselle. Sivuosien sankari, Leo Jokela tekee ikimuistoisen roolityön Kokkina, stadin kundina, joka ei puhu paljon, mutta tulkitsee sitäkin enemmän. Suomalaisen elokuvahistorian hauskimpana elokuvakohtauksena mainitaan yhä Jokelan vetäisemä Silmät tummat kuin syksyinen yö –viisu Kämpin kabinetissa. Edelleen hykerryttää kuva rehvakkaasta kolmikosta, joka palaa Kämpistä kostealta lounaalta – työaikana.

Palmun erehdyksen kruunaa nuorten kotimaisten näyttelijöiden ihastuttava työskentely kameran edessä. Jussi Jurkka on mitä julmin pilailija, suloinen Elina Salo tämän kepposten herkkä uhri, Elina Pohjanpää säkenöi komediennena ja Pentti Siimes kihertää poikamaisesti innokkaana ylioppilaana. Ja Aino Mantsas lausumassa tummalla äänellä kohtalokkaan repliikin "Tämähän maistuu aivan.. mantelilta".

Jatkoa seurasi

Palmu-filmatisoinnin menestyksen myötä Fennada-Filmi nappasi Suomen Filmiteollisuudelta oikeudet seuraavaan Palmuun. Kaasua, komisario Palmu! (1961) oli edeltäjänsä kaltainen menestys. Elokuvassa Siimeksen hahmo on täysin toisenlainen kuin Erehdyksessä. Taitava näyttelijä pääsee revittelemään Waltarin tyyppigallerian degeneroituneena taiteilija Kurt Kuurnana.

Samanlaiseen hersyvään liioittelevaan irrotteluun yltyy myös Helge Herala majuri Carl Gustaf Vadenblickinä. Helsinki-elokuvana mainittu Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962) tuo valkokankaalle myös aikalaisnuorison, lättähatut.

Kaksi ensimmäistä Palmua syntyi Waltarin 30-luvulla kirjoittamien romaanien perusteella. Kolmatta elokuvaa varten Fennada-Filmi pyysi Waltaria kirjoittamaan käsikirjoituksen. Kirjailija innostui asiasta ja näin syntyi sekä kirja että elokuvakäsikirjoitus aiheesta. Lisäksi Waltari sai uuden vireen kirjoittaa viimeiseksi jääneen romaaninsa Ihmiskunnan viholliset.

Neljäs Palmu-elokuva, Vodkaa, komisario Palmu (1969) ei enää perustu Waltarin teksteihin. Värielokuva vie Palmun uuteen aikaan ja agenttijännärin pariin.