keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

Liiallisuus, ylenpalttisuus

Elokuvatutkimuksessa käytettyä liiallisuuden/ylenpalttisuuden (excess) käsitettä voidaan hyödyntää selittäessämme musikaalielokuvien kykyä vedota tunteisiimme mitä voimallisimmalla tavalla.

Elokuvatutkijat Rick Altman, Linda Williams, Carole Zucker ja Kristin Thompson ovat kirjoittaneet liiallisuuden käsitteestä elokuvassa. He ovat tutkineet elokuvissa ilmeneviä elementtejä, jotka eivät selkeästi palvele mitään tiettyä kerronnallista päämäärää, vaan ovat esimerkiksi paatoksellisen tyylittelyn tulosta. Liiallisuuden ja ylenpalttisuuden elementit ikään kuin tökkäävät ulos selkeästä lineaarisesta eli johdonmukaisesti etenevästä kerronnasta. Paatoksellisuudessaan ne usein herättävät voimakkaita tunteita myös katsojassa. Ylitsepursuavaa liiallisuutta löytyy myös näyttelijäsuorituksesta, jossa esim. näyttelijän hysteerinen itku tai tukahduttamaton voitonriemuisuus, kaikki överiksi viedyt tunnetilat herättävät samalla katsojien voimakkaita tunnereaktioita.

La La Land -elokuvan ensimmäisessä, kahden päivän aikana kuvatussa kohtauksessa on monia liiallisuuden ja ylenpalttisuuden aineksia. Lukuisat autot pysähtyvät keskelle moottoritietä sadan ihmisen noustessa autoistaan. Heidät nähdään räjähdysmäisesti purskahtavan lauluun ja tanssiin. Fantasia saa voiton ja ihmisten energia, joka ruumiillistuu notkeissa kehoissa ja raikuvissa äänissä, rakentaa silmiemme eteen huikean spektaakkelin, fantasiamaailman. Elokuvan varsinainen tarina alkaa vasta tuon alkukohtauksen jälkeen. Vuodenaika vaihtuu. Fantasia päättyy ja realismi alkaa.

Voisi karkeasti ajatella, että elokuvan alkukohtaus herättää meissä puhtaita tunteita. Keskitymme vain ja ainoastaan katsomiseen ja kuulemiseen musiikin ja visuaalisen spektaakkelin tulituksessa. Vasta kun tuo fantasiakohtaus loppuu ja tarina alkaa rupeamme myös me katsojat rakentamaan mielessämme tarinalinjaa: kuka on elokuvan päähenkilö? Mitä hän haluaa? Mihin hän on menossa? Mitä tapahtuu seuraavaksi?
 

Draamaharjoitus
Tee parisi kanssa harjoitus, jossa käytät liiallisuuden/ylenpalttisuuden elementtejä näytellessäsi eri tunnetiloja. Älä käytä sanoja, vaan liioitellusti kasvonilmeitä ja eleitä sekä koko kehoa. Anna parisi arvata, mistä tunnetilasta on kyse. Näyttele vastaavat tunnetilat niin, että näyttelet totuudenmukaisesti, tarvittaessa myös sanoja käyttäen. Huomaa, miten näyttelemisestäsi tulee vähemmän fyysinen suoritus.