Elokuvan ilme
Esteettinen kokonaisuus
Moonrise Kingdomin ilme on hyvin yhtenäinen, vaikka se koostuu Wes Andersonille ominaisesti yllättävistäkin yhdistelmistä. Yksityiskohdat on luotu huolella – esimerkiksi Suzyn lukemien kirjojen kannet on teetetty tilaustyönä (kansia voit ihailla täällä).
- Miettikää ja listatkaa yhdessä, mistä yksittäisistä asioista Moonrise Kingdom -elokuvan ilme koostuu. Esimerkkejä: 1960-luku, syyskesä, partiolaiset, saaristo, poikakirjat, tyttökirjat, metsä, camping, klassinen musiikki, ristipistotyöt, tietyt värit… Lisätietoa Andersonin värienkäytöstä löydät täältä. Muistin virkistykseksi kannattaa käyttää elokuvan kotisivuja , joilta löytyy runsaasti kuvamateriaalia ja muutama making of -videokin.
- Millaisen elokuvan te haluaisitte tehdä? Kootkaa oma lookbook tai mood board eli haluamaanne tunnelmaa ja visuaalista ilmettä tiivistävä (valo)kuvakokoelma. Voitte käyttää esimerkiksi aikakauslehtiä tai Pinterest.com-nettisivua.
- Suunnitelkaa (ja järjestäkää) Moonrise Kingdom -teemabileet. Millaista rekvisiittaa, musiikkia ja syötävää tarvitaan? Entä keksittekö sopivia seuraleikkejä?
Vain pintaa?
Wes Andersonin elokuvia on kritisoitu pinnallisesta kikkailusta. Moonrise Kingdom on kuitenkin saanut yleisesti varsin hyvän vastaanoton, mikä saattaa johtua osaltaan siitä, että kyseessä on Andersonin menestyksekkäin yritys yhdistää elokuvan muoto ja sisältö. Moonrise Kingdom kertoo varhaisnuoruuden viattomuudesta, vapaudesta ja voitonvarmuudesta; lapsuuden lopun rajalla keikkumisesta. Elokuvan esittämässä ikäkaudessa on jotain ihmisyyden ytimeen osuvaa ja siksi hyvin samastuttavaa. Niinpä varsinkin aikuiselle elokuvantekijälle – ja katsojalle – on luontevaa kääntää katse kohti nostalgiaa. Nostalgia, sananmukaisesti koti-ikävä, tarkoittaa menneen aikakauden ikävöintiä ja ihannointia sekä yleistä kaihoa.
Moonrise Kingdom sijoittuu 1960-luvulle, mutta varsinaisena ajankuvana sitä ei voi pitää, vaan monet elementit ovat nimenomaan nostalgisesti virittyneitä: eivät historiallisia vaan menneen ajan tai kadonneen nuoruuden haikailun sävyttämiä.[1]
- Mistä Moonrise Kingdom -elokuvan ilme kertoo, vai kertooko se mistään? Keskustelkaa!
- Kuvitelkaa, että Wes Anderson tai joku muu ohjaaja tekisi omaan lapsuuteenne tai varhaisnuoruuteenne sijoittuvan, nostalgisen elokuvan. Millaisia yksityiskohtia elokuva sisältäisi? Esiintyisikö siinä esimerkiksi lempiruokanne, lempiohjelmanne televisiosta, inhoamanne vaate tai joku radiossa soinut listahitti?
[1]Muutamia nostalgisia elementtejä Moonrise Kingdomissa: Lastenelokuvamaiset tehokeinot kuten loppuhuipennuksen päättyminen hengenvaaralliseen kirkontornista roikkumiseen tai hälyttävä tulenlieska partiojohtaja Wardin perässä; Hank Williamsin (amerikkalainen country-muusikko, jonka ura keskittyi 1940- ja 50-luvulle) musiikki; Lapsille ja nuorille suunnattu klassinen musiikki (Brittenin Nuoren orkesteriopas ja Friday afternoons, joista jälkimmäinen käsittää lastenlauluja lapsikuorolle; Saint-Saënsin eläinten karnevaali); Partiolaiset; Kotoa karkaaminen; Koulunäytelmää muistuttava Noye's Fludde -produktio