keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU

Osallistu Koulukinon palautekyselyyn

Arvomme kaikkien palautetta antaneiden kesken elokuvalippuja

SV | EN | RU

Avaimia taide-elokuvaan

Taide-elokuvalla tarkoitetaan yleensä elokuvaa, jolle ilmaisu ja taiteelliset pyrkimykset ovat oleellisempia kuin kertominen tai yleisön viihdyttäminen. Siinä missä valtavirtaelokuva nojaa  suoraviivaisesti etenevään kerrontaan, taide-elokuvassa pyritään usein ”tuomaan etualalle sosiaalisia, psykologisia ja filosofisia kysymyksiä” (Bacon 2000, 76).

Taide-elokuvassa ”subjektiviteetin ilmentäminen muodostuu usein kerrontaa hallitsevaksi tekijäksi” (Bacon 2000, 77). Taide-elokuvan yhteydessä sopiikin käyttää muun muassa sellaisia sanoja kuin impressionistinen (esim. The Tree of Life), ekspressionistinen (esim. Beasts of the Southern Wild) ja eksistentialistinen (esim. Menetetty maa).

Seuraavassa on muutamia ehdotuksia lähtökohdiksi, joiden kautta taide-elokuvaa (tai toki mitä tahansa elokuvaa) voi tarkastella

Elokuvan nimi Mitä elokuvan nimi Salpa mielestänne tarkoittaa tai mihin se viittaa? Puhutaanko elokuvassa salvasta? Nähdäänkö elokuvassa salpa? Mikä tai kuka se voisi olla?

Voimakkaat kuvat Sellainen, mikä ei näyttäydy juonen kannalta olennaisena, herättää katsojassa oitis tulkitsijan ja esimerkiksi aavistuksen metaforasta. Jäivätkö jotkin kuvat elokuvasta erityisesti mieleen? Mitä vahvasti merkitseviä kuvia tai otoksia Salvassa nähdään? Esim. hevoset, sokkeloinen puun runko, heijastus ikkunassa, painajaismainen yö.

Toistuvat teemat Mitkä asiat elokuvassa toistuvat? Mitä ne tuovat tunnelmaan tai tulkintaan?  Esim. Henrin matematiikan tehtävät tähtien etäisyyksistä, ikkunasta ulos katsominen, hevoset.

Kohtaaminen Taiteen voidaan ajatella sijaitsevan teoksen ja sen kokijan rajapinnassa, kohtaamisessa. Siinä mielessä taide on aina tapahtuma. Mitä henkilökohtaista löysit elokuvasta? Millaisia pieniä kohtaamisia sinun ja elokuvan välillä tapahtui? Runoilija Juhana Vähänen on sanonut Salvasta seuraavaa: ”Elokuvan lopussa päähenkilö on kulkenut läpi synkän metsämaansa, ei vielä ole kenties päässyt sieltä aivan kokonaan mutta joka tapauksessa näkee jo toisaalle. Tämä on itselleni kaikkein kauneinta ja merkittävintä tässä elokuvassa.”