keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

Dramaturgia on oppi dramaattisesta kerronnasta eli miten saadaan katsoja ymmärtämään haluttu asia. Dramaturgian avulla luodaan elokuvalle muoto ja kerrontatapa. Amerikkalaiset elokuvat olivat alkuun filmattua teatteria ja tämä antiikin Kreikan näytelmistä periytyvä malli toimii nykyään amerikkalaisen elokuvan dramaturgisena mallina. Tälle on tyypillistä tiukka, suljettu muoto, yksi näkökulma, käännekohta ja toiminnan huippu:

Alkusysäys: tehokas, lyhyt ja selkeä alkukohtaus, joka synnyttää katsojassa odotuksia. Se esittelee elokuvan ristiriidan ja asettaa päähenkilön heikkoon asemaan.

Esittely: annetaan tietoa henkilöistä ja heidän suhteistaan; päähenkilö, sankari, riivaaja, meikäläinen, lähin, normi. Kuvataan ympäristöä ja esitellään ristiriitoja.

Syventäminen: katsoja saa lisätietoa henkilöistä ja heidän suhteistaan. Katsoja alkaa eläytyä ja samaistua elokuvan tapahtumiin ja henkilöihin. Esitellään tavoitteet ja esteet.

Ristiriitojen kärjistyminen: ongelmat alkavat paljastua. Toinen osapuoli hyökkää, toinen reagoi vastahyökkäyksellä. Toiminta etenee kohti käännekohtaa, jossa eri osapuolet kohtaavat pääkohtauksessa.

Ratkaisu: eri osapuolten kesken käydään voimainmittelö, katsotaan kuka voittaa. Pääristiriita ratkeaa. Katsojalle näytetään nopeita ja lyhyitä leikkauksia.

Häivytys: katsoja rauhoitetaan tunnekuohun jälkeen ja hän voi ottaa osaa keskeisten henkilöiden onneen tai suruun. Elokuvassa on pääväittämä. Se on elokuvan sanoma yhteen lauseeseen tiivistettynä ("Paha saa palkkansa"). Elokuvan kaikki osat ja tapahtumat liittyvät ja johdattelevat pääväittämään. Kaikki mikä ei tue pääväittämää, on turhaa.