keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

1. Miettikää, millaisin keinoin elokuva kuvasi eri henkilöiden välisiä suhteita. (Esimerkiksi Hruštšovin ja Berijan välillä vallitseva kilpailu ja epäluottamus näkyi muun muassa siinä, kuinka he kilpailivat Stalinin tyttären Svetlanan huomiosta ja neuvoston jäsenten lojaaliudesta.) 

2. Miettikää myös, miten elokuva kuvasi henkilöhahmoja. Millaisilla keinoilla heidän piirteensä tuotiin esiin? Miten elokuvassa kuvattiin esimerkiksi Žukovin machoilua tai Molotovin ehdotonta uskoa aatteeseen ja Stalinin johtajuuteen?

  • Keskustelkaa aiheesta pareittain tai ryhmissä. Jokainen pari/ryhmä valitsee avainkohtauksen, joka kuvaa valitun hahmon luonnetta tai suhdetta johonkin toiseen hahmoon.

3. Stalinin kuoleman jälkeen kansa suri häntä syvästi. Neuvostoliiton johtajaa muisteltiin suurena johtajana, visionäärinä ja Suomen ystävänä. Kolmen vuosikymmenen vallassaolon aikana Stalinin ympärille syntyi henkilökultti, jossa hänet nostettiin jumalan asemaan.
Kuunnelkaa Ylen Elävän arkiston juttu Stalinin henkilökultista (Yle Elävä arkisto. Kun Stalin teki itsestään jumalan) ja/tai lukekaa Kalevassa julkaistu juttu ”Stalinin kuolemasta 50 vuotta” (Kaleva 5.3.2003. ”Stalinin kuolemasta 50 vuotta”).

  • Keskustelkaa aiheesta: Miten Stalinin ympärille syntyi henkilökultti? Miten henkilökultti ilmeni? Onko kenenkään nykymaailman johtajan ympärille mielestänne rakentunut henkilökulttia? Kenen ja miten se ilmenee?
  • Etsikää netistä Stalin-aiheisia meemejä. Valitkaa yksi, mikä kuvaa mielestänne osuvimmin sitä, millaisena elokuva Stalinin näytti. Jakakaa valitsemanne meemi luokalle ja perustelkaa valintanne.

Stalin ja Neuvostoliitto

Josif Stalin (syntymänimeltään Iosif Vissarionovitš Džugašvili) syntyi nykyisen Georgian alueella 18.12.1878. Köyhän perheen pojasta piti tulla pappi, mutta kiinnostus marxismiin ja vallankumoukselliseen ajatteluun vei voiton uskonnollisesta urasta. Vuonna 1898 Stalin liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen. Seuraavana vuonna hän sai potkut pappisseminaarista ja ryhtyi toimimaan täysiaikaisesti vallankumouksellisena.

Stalinista tuli 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä keskeinen hahmo Vladimir Leninin johtaman bolsevikkiryhmän toiminnassa. Leninin kuoltua vuonna 1923 Stalin perusti Grigori Zinovjevin ja Lev Kamenevin kanssa triumviraatin eli kolmen hallitsijan järjestelmän. Käytännössä valta Neuvostoliitossa kuitenkin keskittyi Stalinille, josta tuli kommunistien puolueen pääsihteeri.

Neuvostoliitossa valtaa piti Neuvostoliiton kommunistinen puolue (NKP). Puolueen ylin päätöksiä tekevä elin oli puoluekokous. Valta oli keskittynyt keskuskomitean politbyroolle, jota kutsuttiin vuosina 1952-1966 presidiumiksi. Politbyroo perustettiin vallankumouksen aikaan vuonna 1917 ja sen jäsenmäärä ja rooli maan johdossa vaihteli vuosien varrella. Stalinin kaudella valta oli voimakkaasti keskittynyt politbyroolle.

Stalin vahvisti valta-asemaansa vangitsemalla tai tapattamalla poliittisiksi vastustajiksi tai epäilyttäviksi katsomiaan henkilöitä laajoissa vainoissa. Vainot alkoivat 1930-luvulla ja niiden pahin kausi, jota kutsuttiin ”suureksi puhdistukseksi”, oli vuosina 1936-38. Tällöin epämääräisistä tai tekaistuista syistä pidätettiin, vangittiin ja murhattiin eri arvioiden mukaan yli miljoona ihmistä. Pidätyksiä ja vangitsemisia toteutti Neuvostoliiton valtiollinen poliisi NKVD.

Stalinin vallan arvioidaan usein olleen huipussaan toisen maailmansodan päätyttyä Neuvostoliiton ja muiden Liittoutuneiden voittoon vuonna 1945. Historioitsija Stephen J. Leen mukaan Stalinin aseman voi kuitenkin arvioida alkaneen heikentyä nimenomaan toisen maailmansodan jälkeen. Leen mukaan Stalin oli huolissaan armeijan kasvaneesta vaikutusvallasta ja sisäisen vallankaappauksen mahdollisuudesta.

Stalinin lähipiiri alkoi kiinnittää huomiota hänen heikkenevään terveyteensä 1950-luvun alkuvuosina. Hän oli hauras ja sekä huonokuntoinen että –muistinen. Stalin ei ollut kuitenkaan halukas ottamaan vastaan hoitoja, sillä hän ei luottanut lääkäreihin ja pelkäsi saamiensa lääkkeiden sisältävän myrkkyä. Vainoharhaisuus yltyi Stalinin viimeisinä elinvuosina. Israelin valtion perustaminen vuonna 1948 ja sen saama innostunut vastaanotto Neuvostoliiton juutalaisten joukossa sai Stalinin epäluuloiseksi kaikkia juutalaisia kohtaan. Lääkäreiden joukossa oli monia juutalaisia, jolloin Stalinin vainot kohdistuvat erityisen raskaasti heihin.

Stalin sai aivohalvauksen 1.3.1953 datšallaan. Hän ehti maata halvauksen saaneena lähes vuorokauden, sillä oven vieressä seisseet henkivartijat eivät uskaltaneet astua huoneeseen ilman lupaa. Kun Stalin löydettiin, viisi presidiumin (politbyroon) jäsentä saapui hänen luokseen. Joukko empi hoitojen kanssa, sillä he pelkäsivät Stalinin raivostuvan lääkäreiden läsnäolosta, mikäli hän toipuisi. Historioitsijoiden mukaan Stalinin lähipiirissä saatettiin myös toivoa tämän kuolemaa. Stalin kuoli 5. maaliskuuta, neljä päivää halvauksen jälkeen.

Lähteet:

Kuromiya, Hiroaki. 2005. Stalin.
Lee, Stephen J. 1999. Stalin and the Soviet Union.