keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU
  1. Opettajan tietopaketti luettavaksi ennen aiheen käsittelyä tunnilla

 

Aavikon kukka kertoo Somaliassa köyhään paimentolaisperheeseen syntyneen, muotimaailman huipulla työskennelleen ja YK:n lähettilääksi päätyneen Waris Dirien elämästä. Elokuvan keskeinen teema on tyttöjen ympärileikkausperinne, josta seuraavaksi hieman tietoa.

 

Tyttöjen ympärileikkausta ei tule sekoittaa juutalaisten ja muslimien harjoittamaan poikien ympärileikkaukseen, jossa poistetaan osa esinahkaa. KKO:n päätöksen mukaan poikalasten ympärileikkaus ei Suomessa ole rikos, mutta toimenpide on tehtävä ”asianmukaisesti” ja kivunlievitystä käyttäen, jolloin siitä ei tule pojalle terveyshaittaa.

Tyttöjen ympärileikkausta esiintyy WHO:n arvion mukaan tällä hetkellä noin 30 maassa lähinnä Afrikassa, mutta myös Lähi-idässä sekä Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Somaliassa, Eritreassa, Sudanissa, Etiopiassa, Malissa, Guineassa ja Egyptissä yli 75 % tytöistä leikataan. Varsin yleistä tyttöjen ympärileikkaus on myös muun muassa Tshadissa, Burkina Fasossa, Norsunluurannikolla, Liberiassa, Nigeriassa ja Keniassa. Sen sijaan Kamerunissa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Ugandassa ja Tansaniassa sekä Jemenissä, Arabiemiirikunnissa, Omanissa, Malesiassa ja Indonesiassa todennäköisyys tähän on alle 25 %:n luokkaa.

Tyttöjen ympärileikkaus suoritetaan 4–10 vuoden iässä, usein ilman kivunlievitystä ja erittäin epähygieenisissä oloissa. YK:n ja ihmisoikeusjärjestöjen yhtenäisen kannan mukaan se on yksi vakavimmista ihmisoikeusloukkauksista, joka rikkoo monia naisten ja lasten oikeuksia. Länsimaissa puhutaankin usein mieluummin ”sukupuolielinten silpomisesta” (female genital mutilation = FGM). Suomen rikoslaissa tyttöjen ympärileikkaus luokitellaan lapsen törkeäksi pahoinpitelyksi. Se on virallisen syytteen alainen teko, joka vanhenee 20 vuodessa. Niinpä esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä koskee ilmoitusvelvollisuus, mikäli he toteavat tytön ympärileikatuksi tai epäilevät toimenpiteen uhkaavan häntä.

Maailmassa arvioidaan tällä hetkellä olevan noin 135 miljoonaa ympärileikattua naista ja tyttöä. Toimenpiteen laajuus vaihtelee kulttuureittain. Äärimmäisin keino on infibulaatio, jossa poistetaan klitoris, pienet häpyhuulet ja suurin osa isoja häpyhuulia sekä vahingoitetaan emätintä ja ommellaan haava umpeen, niin että sukupuolielinten kohdalle jää vain pieni aukko kuukautisvuodolle ja virtsalle. Tämän jälkeen tytön jalat sidotaan viikoiksi yhteen nilkoista lantioon, jotta emättimen seinämät kasvavat kiinni toisiinsa ja haava arpeutuu.

Lievempiä ympärileikkauksen muotoja ovat klitoriksen hupun tai koko klitoriksen poistaminen, pienten häpyhuulien poistaminen osittain tai kokonaan sekä monenlaiset tarkemmin luokittelemattomat tavat, kuten klitoriksen, häpyhuulien ja emättimen pistely, viiltely raaputtaminen, venyttäminen ja polttaminen. Varakkaampi kaupunkiväestö teetättää ympärileikkauksen yleensä hygieenisemmin ja käyttää kipulääkkeitä.

Ympärileikkauksen ensisijaisena tarkoituksena on varmistaa neitsyys ennen avioliittoa, mahdollistaa näin hyvä avioliitto ja säilyttää tytön sekä hänen perheensä kunnia. Ympärileikkaus liittyy voimakkaasti sosiaaliseen hyväksyntään, sillä kyse on siirtymäriitistä, jonka uskotaan ”tekevän tytöistä naisia”. Omassa yhteisössään leikattu tyttö on normaali, kaunis ja tavoiteltava, mutta leikkaamatonta pidetään epäpuhtaana ja häntä hyljeksitään. Tyttöjen ympärileikkauksen koetaan siksi palvelevan sekä yksilön että yhteisön etua. Nämä uskomukset selittävät osaltaan sitä, miten on mahdollista, että lapsiaan rakastavat vanhemmat edelleen pitävät perinteestä kiinni miljoonissa perheissä.

Tyttöjen ympärileikkauksen väitetään usein olevan uskonnollinen velvollisuus, mutta se ei sisälly islamin tai minkään muunkaan uskonnon perusopetuksiin. Kyseessä on tuhansia vuosia vanha, lähinnä afrikkalaiseen kulttuuriin liittyvä heimoyhteisöjen perinne. Nykypäivän mittapuiden mukaan tyttöjen ympärileikkaus on raakaa väkivaltaa, jolla kontrolloidaan naisen seksuaalisuutta ja kehoa.

Tyttöjen ympärileikkaus on kaikissa muodoissaan kivulias ja traumatisoiva toimenpide, josta seuraa usein koko elämän kestäviä, hengenvaarallisiakin terveyshaittoja. Näitä ovat muun muassa haava-alueen ja virtsatien tulehdukset, arpeutumat, jäykkäkouritus, verenmyrkytys, HIV, B-hepatiitti, virtsaamisvaikeudet, kuukautisveren pakkautuminen vatsaonteloon sekä virtsatien, peräaukon ja synnytyselinten komplikaatiot. Pahimmillaan ympärileikkaus tekee tytöistä masentuneita ja syrjäänvetäytyviä ja johtaa sekä henkiseen että fyysiseen kyvyttömyyteen nauttia seksuaalisesta kanssakäymisestä. Siitä voi seurata myös hedelmättömyyttä, vaikka tätä perinnettä ylläpitävissä kulttuureissa naisen tärkein tehtävä on juuri avioliitto ja äitiys.

Miten tyttöjen ympärileikkausperinteestä ja sitä ylläpitävästä naisen seksuaalisuuden kontrollista ja itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta sitten voitaisiin päästä eroon? Yhteisö itse ei miellä käytäntöä väkivallaksi, vaan kyseessä on ”puhdistautuminen”, jonka tehtävänä on ylläpitää omaa kulttuuria.

Oleellinen este muutokselle on ympärileikkausta suosivien yhteisöjen patriarkaalinen rakenne. Miehet eivät välttämättä tunne toimenpiteen yksityiskohtia ja sen aiheuttamia terveysongelmia, eivätkä naiset puhu asiasta, koska se on tabu. Molemmat sukupuolet kasvatetaan pitämään tapaa normaalina edellytyksenä kunnialliselle avioliitolle. Naisilla on keskeinen rooli perinteen ylläpitämisessä: äidit kasvattavat tyttärensä yhteisön hyväksymään sukupuolirooliin ja vievät heidät ympärileikkaajalle, joka myös on nainen. Ympärileikkausperinteen jatkumiseen vaikuttaa myös köyhyys ja siitä johtuva koulutuksen puute.

Onnistunut esimerkki ympärileikkausperinteen purkamisesta on nk. Tostan-projekti, jonka ansiosta 1600 senegalilaista kylää hylkäsi viiden vuoden kuluessa ympärileikkauksen. Metodi oli yksinkertainen: yhteisölle annettiin tietoa ihmisoikeuksista ja terveydestä. Kun ympärileikkauksen yksityiskohdat ja seuraukset valkenivat yhteisön päättävässä asemassa oleville miehille, he kyseenalaistivat toimenpiteen tarpeellisuuden. Ympärileikkauksilla elantonsa ansaitseville naisille järjestettiin vaihtoehtoinen toimeentulonlähde. Lopulta yhteisö halusi itse lopettaa ympärileikkaukset. Kun koko yhteisö sitoutui lopettamaan tyttöjen ympärileikkaukset, tuli leikkaamattomuudesta normaalia ja hyväksyttyä, eikä sitä enää pelätty.

Kuten Waris Dirien kohdalla, suositellaan ympärileikatulle naiselle länsimaissa yleensä avausleikkausta, mutta hänen perheensä saattaa vastustaa tätä, koska pelkää maineen menetystä ja avioliittomahdollisuuksien kaventumista. Suomessa asuvat, tyttöjen ympärileikkausta suosivista yhteisöistä kotoisin olevat miehet ja naiset ovat viime aikoina yhä enemmän kääntyneet ympärileikkausperinnettä vastaan. Valtakunnallinen ohjeistus tyttöjen ympärileikkauksien estämiseksi on parhaillaan valmisteilla sosiaali- ja terveysministeriössä.