keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

Dokumentaarisen elokuvan kerronnan keinot ja tyylit

Brooklynin pojat on dokumentaarinen elokuva. Se on kuitenkin myös henkilökohtainen ja päiväkirjamainen kuvaus ohjaajansa senhetkisestä elämäntilanteesta.

Dokumentaarinen elokuva on yksi elokuvataiteen alalajeista ja sen alle mahtuu monia erilaisia tyylejä. Nämä ovat usein vähemmän tunnettuja kuin fiktioelokuvan tyylilajit. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että kuvitteelliset näyttelijöiden esittämät henkilöhahmot pois lukien kaikki muut fiktiolle tutut tyylikeinot ovat dokumentaristin käytössä.

1. Muistelkaa dokumentaarisia elokuvia, joita olette nähneet esimerkiksi televisiossa, elokuvateatterissa, DVD:llä tai internetissä.

Tuleeko mieleenne jotain dokumentaarista elokuvaa, josta olette pitäneet oikein erityisesti. Jos tulee, perustelkaa toisille miksi. Kuvailkaa myös elokuvan tyyliä ja kerronnan keinoja omin sanoin.

2. Keskustelkaa ryhmässä siitä, miten dokumentaarinen elokuva eroaa fiktio-elokuvasta. Voitte saada haastetta keskusteluun pohtimalla tätä väitteen kautta: ”Se, mitä näemme dokumentaarisessa elokuvassa, on aina totta”.

Voitte myös pohtia tätä seuraavien tunnettujen dokumentaaristen elokuvien kautta:

Fahrenheit 9/11 (Michael Moore, 2004), elokuvan traileri

Waltz with Bashir (Ari Folman, 2009), elokuvan traileri

Koyaanisqatsi (Godfrey Reggio, 1982), elokuvan traileri

Voitte myös keksiä lisää kiinnostavia esimerkkejä ja pohdiskella dokumentaarisen elokuvan suhdetta fiktioon ja ”totuuteen”.

Dokumenttielokuvia Koulukinossa