a) Miksi poikien kerho palkitsee parhaan filmin juuri Hymypojalla (eikä vaikkapa pokaalilla)? 

 

b) Hymypoika-patsaan käytöstä kirjoitettiin paljon elokuvan ensi-illan aikoihin. Siihen ottivat kantaa mm. Helsingin Sanomien elokuvakriitikko Helena Ylänen arvostelussaan ja Opettaja-lehden päätoimittaja Hannu Laaksola pääkirjoituksessaan. Verratkaa Yläsen ja Laaksolan näkemyksiä ja arvioikaa niiden perusteluja. 

 

”Hymypoika ei ole seksielokuva ainakaan siinä mielessä, että se olisi (piilo)pornoa. Hymypoikapatsasta ei liioin pilkata, vaan sitä kohdellaan arvonsa mukaisesti. Tähän patsaaseen on tiivistynyt niin paljon kulttuurista patinaa ja kasvatuksellisia normeja, että se on muuttunut kansalliseksi omaisuudeksi. Sitä saa siteerata. Juuri niin tässä elokuvassa tehdään.  Hymypoika-patsas on elokuvan sisällön tiivistelmä. Patsas viittaa selaiseen puhtoiseen nuoruuteen, josta hairahtuminen on menetys. Se kainalossa kompuroiminen on vielä tuskallisempaa – vertauskuvallisesti viiltävämpää – kuin ilman sitä.”  (Helena Ylänen, Viattomien juhlat. Helsingin Sanomien Nyt-liite 43/2003.)

”50-vuotisjuhliensa kynnyksellä Hymypoika ja sen taustalla oleva arvomaailma ovat kuitenkin joutuneet epämiellyttävän, jopa härskin pilkan kohteeksi. Veistos on otettu ilman sen tekijänoikeudet omistavan Suomen kulttuurirahaston lupaa erään kotimaisen seksielokuvan nimeen ja juonen keskeiseen osaan. Veistos on tietoisesti haluttu valjastaa markkinointiin juuri sellaisten arvojen vetäjäksi, joita vastaan palkinto on tarkoitettu. Elokuva kertoo, miten nuoret videoivat omia seksikokemuksiaan ja sisältää väkivaltaa, sadomasokismia, raiskauksia ja itsemurhia.    Elokuva paljastaa tekijöidensä antipatiat Hymypoika-veistosta ja ehkä myös koulua ja opettajia kohtaan. Vaikuttaa siltä, että hyvän toveruuden kilpa on heille kipeä asia, koska muuten menettelyä ei voi ymmärtää. Hymypojan kaltainen tunnustus herättää varmasti katkeruutta niissä, jotka haluaisivat sen saada, mutta eivät siihen kuitenkaan yllä.    Nykyajan koululaiset kokevat kuitenkin hyvin usein irrallisuutta, he ovat levottomia ja häiriökäyttäytyminen lisääntyy. Tässä ajassa Hymypojalla ja sen terveillä arvoilla pitäisi olla tukijoita eikä kampittajia.”  (Hannu Laaksola, Hymypojan katkera hymy. Opettaja 43-44/2003.)

 

Elokuvassa on useita pitkin matkaa esiintyviä esineitä ja asioita, joihin katsoja kiinnittää huomiota. Hymypojan lisäksi voisi pohtia, mikä merkitys on Taavin äidin yöpaidalla, tarinan edetessä rähjääntyvällä keltaisella kumiankalla, Samin pakaraan tatuoidulla hymynaamalla tai joka puolella kuvaavilla valvontakameroilla. Jokainen näistä tuo esiin jotain olennaista elokuvan maailmasta ja auttaa täsmentämään elokuvasta tehtäviä tulkintoja.

© Koulukino 2025