Elokuva voi houkutella katsojan eläytymään ja samaistumaan kertomansa tarinan henkilöihin. Toisaalta se voi toimia vieraannuttavasti eli pakottaa katsojan tarkkailemaan elokuvan maailmaa ulkopuolelta. Lähinnä viihdyttäväksi tarkoitettu, suurille yleisöille suunnattu elokuva pyrkii usein mahdollistamaan katsojan samaistumisen johonkin henkilöön ja eläytymisen tarinaan. Vieraannuttavia keinoja taas on käytetty kohdistamaan katsojan 

huomio elokuvan sanottavaan, esimerkiksi yhteiskunnallisiin epäkohtiin. 

 

a) Onko Hymypoika mielestänne samastumisen mahdollistava vai vieraannuttamaan pyrkivä elokuva? Palatkaa omiin katsomiskokemuksia kuvaaviin teksteihinne. Niissä saattaa olla havaintoja samaistumisen tai eläytymisen mahdollisuuksista. 

 

b) Englantilainen kriitikko Peter Wollen puhuu valtaelokuvasta ja vastaelokuvasta – vieraannuttaminen on viimeksi mainitun ominaisuus. Tutustukaa Wollenin luokitteluun (sitä on esitelty Max Juntusen teoksessa Elävän kuvan sanasto, Edita 1997 ja Koulukinon Virgin Suicides -elokuvaan liittyvässä oppimateriaalissa). Onko Hymypoika valta- vai vastaelokuva? Perustelkaa. 

(Hymypojassa käytetään useita vastaelokuvalle tyypillisiä keinoja. Kerronta on vieraannuttavaa sikäli, että se poikkeaa totutusta näennäisen saumattomasta ja neutraalista tarinan kuljettamisesta. Käsivarakamera, samasta tilanteesta eri kameroilla otetut kuvat, liikkuminen eri aikatasoilla sitä erityisesti tähdentämättä ja satunnaisen tirkistelyn vaikutelma tekevät Hymypojan kuvakerronnasta näkyvän, korosteisen. Tällainen kerronta luo vaikutelman, että ollaan tekemisissä todellisuuden, ei fiktiivisen sepitteen kanssa. Yleisvaikutelma on ahdistava: katsoja ei lopun lyhyestä kevennyksestä huolimatta jää tyytyväisyyden tilaan vaan hänet pakotetaan ajattelemaan ja ottamaan kantaa elokuvan tapahtumiin.) 

 

c) Mitä sanottavaa Hymypojalla mielestänne on katsojalle?

© Koulukino 2024