Kouluvuosi Japanissa. Pystymetsä Oy.

Kaksi ja puoli vuosisataa tiukasti ulkomaailmalta suljettu Japani avautui maailmalle Meiji-vallankumouksen myötä vuonna 1868. Sitä ennenkin oli ollut toki erilaisia esimerkiksi temppeleiden ja pyhäköiden yhteydessä toimivia kouluja, mutta koko kansaa koskevaa oppivelvollisuutta ei ollut. Opiskeltiin esimerkiksi buddhalaisuutta, kungfutselaisia periaatteita, kirjallisuutta ja kalligrafiaa. Tokugawa-shogunaatin aikana (1600–1868) oli   tarvetta etenkin hallintovirkamiehille, joiden piti omata kirjalliset ja matemaattiset perustaidot. Samat taidot olivat tarpeen kaupunkien kauppiasluokalle. 

Meiji-vallankumouksen (1868) jälkeen ja maan avautuessa ulkomaille Japania alettiin modernisoida kiireisesti. Yksi osa sitä oli koulutus ja oppineita lähetettiin ulkomaille tutkimaan koulutusta muissa maissa. Mallia otettiin etenkin preussilaisesta, nyky-Saksan alueen koulutusmallista, joka perustui sotilaskouluille. Japanissa tuli voimaan oppivelvollisuus ja ensimmäinen yliopisto perustettiin. Se on nykyisin Tokion yliopisto.  

1890-luvulla alkoi sivistyneistön parissa levitä käsitys, jonka mukaan lasten tuli viettää aikaa koulutehtävien, opettavaisten lelujen ja lastenkirjojen parissa. Tänäkin päivänä opettavaiset kuvakirjat ja lelut ovat suosittuja kotikasvatus- ja päiväkotitarvikkeita. 

Kun Japani II maailmansodan alla ja ns. 15-vuotisen sodan (1931–45) aikana militarisoitui, sisällytettiin näitä oppeja myös lasten koulutukseen ja esimerkiksi keisarin asemaa kansakunnan johtajana korostettiin. Vastaavasti sodan päättyessä Japanin tappioon ja Yhdysvaltojen joukkojen sotilasmiehitykseen Japani demokratisoitiin ja opetusmateriaalia uudistettiin poistaen siitä feodalismia ihannoivaksi katsottuja aineksia. Japanin perustuslakiin kirjattu artikla 9, joka kieltää Japanilta hyökkäysarmeijan, vaikutti myös kouluopetuksen sisältöön.  

Viime aikoina Japanissa on noussut ns. uusi historia, joka on näkynyt nationalistisesti suuntautuneiden keskuudessa. Mm. hallitsevan liberaalidemokraattisen puolueen sisällä on nationalistinen faktio. Tämä historiatulkinta pyrkii kieltämään tai vähättelemään Japanin keisarillisen armeijan sota-aikana tekemät julmuudet ja kiistaa herättäneen korealaisnaisten alistamisen prostituutioon japanilaisille miehittäjäjoukoille. Japanissa on tehty tämän historiakäsityksen mukaisia historian oppikirjoja, joista sellaiset tapahtumat kuin Nanjingin verilöyly on otettu pois. Jotkut yksityiset koulut ovat ottaneet tällaisia historian oppikirjoja käyttöön, mutta samaan aikaan Japanin opettajakunnan keskuudessa on vastustettu nationalismin sisällyttämistä opetukseen, ja jopa kansallislaulu Kimigayon laulaminen koulussa on herättänyt keskustelua. Valtaosa koulupiireistä ei ole hyväksynyt tällaisia oppikirjoja, vaan käytössä on kirjat, joissa viitataan sodanaikaisiin julmuuksiin.