keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

Rakastumisen taustalta on erotettavissa biologisia lainalaisuuksia ja kemiallisia kaavoja. Vaikka rakastuminen on osa normaalia biologiaa rakastuminen herättää toisissa vahvemmat kemialliset reaktiot, toisissa laimeammat. Kehitysbiologian näkökulmasta seksuaalinen himo, ihastuminen, rakastuminen ja sen pohjalle rakentuva kiintymys palvelevat ihmislajin ja evoluution kannalta keskeisintä asiaa: lisääntymistä ja edellytyksiä taata jälkeläisten kasvu pitkäkestoisen parisuhteen tarjoamissa turvallisissa olosuhteissa. Tunteet, jotka koemme rakastuessa, ovat auttaneet ihmislajin evoluutiossa siihen, että olemme lajina säilyneet tähän päivään ja siihen, että juuri sinä olet nyt siinä.

”Love is in the air” – John Paul Young: Love is in the air

Rakkautta ohjailevat lukuisat eri hormonit. Biologisesti rakkaus usein jaetaan kolmeen eri vaiheeseen: eroottiseen rakkauteen (himo), romanttiseen rakkauteen (ihastuminen) ja kiintymykseen. Parinmuodostuksen alkuvaiheessa seksuaalisen kiinnostuksen heräämistä ohjaavat aivojen kemiaan vahvasti vaikuttavat aistittavat hajut, feromonit yhdessä ulkonäköseikkojen, kehonkielen ja käyttäytymisen ohella. Feromonit eivät ole tietoisesti aistittavissa, mutta perimältään erilaisten ihmisten hajut vetävät toisiaan puoleensa. Tämä estää sisäsiittoisuutta ja takaa jälkeläisille hyvän geeniperimän. Naisille miehen haju on tärkein kriteeri parinvalinnassa eikä epämiellyttävää hajua pysty kompensoimaan ulkonäöllä tai mukavalla luonteella. Miesten mielestä taas naisen haju ja ulkonäkö ovat yhtä tärkeitä.

”Juuri oikeenlaista kemiaa” – Neon 2: Kemiaa

Seksuaalisen kiinnostuksen herättyä molempien sukupuolten hormonituotannossa tapahtuu muutoksia. Rakastuneen henkilön keho on stressin kaltaisessa olotilassa kun kortisolin tuotanto lisääntyy noin 40 %. Kortisoli vahvistaa valppautta, aiheuttaa jopa unettomuutta sekä auttaa suuntaamaan enemmän huomiota tärkeimpään: rakkauden kohteeseen. Että rakastunut pari voisi keskittyä vieläkin paremmin toisiinsa, testosteronin tuotannossa tapahtuu muutoksia. Sen tuotanto vähenee miehillä jopa 40 % kun se naisilla voimistuu jopa kaksinkertaiseksi. Nämä toisilleen vastakkaiset muutokset lähentävät sukupuolia kemiallisella tasolla ja vaikuttavat parisuhteen kannalta edulliseen käyttäytymiseen.

“Cuz baby you got me so crazy” – Beyonce: Crazy In Love

Lisämunuaisten ja sukurauhasten herättyä aivot alkavat hallita rakastumisen kemiaa. Puhtaasti seksuaalisessa halussa aivojen käytössä on runsaasti serotoniinia ja sukupuolihormoneita, jotka voivat altistaa myös syrjähypyille. Jos kiinnostuksen heräämisvaihe johtaa sukupuoliyhteyteen siirrytään eroottiseen rakkauteen, jossa muun muassa verihiutaleista vapautuvan serotoniinin määrä aivoissa lisääntyy. Serotoniinin määrä johtaa tunnepohjaista oppimista säätelevän aivojen mantelitumakkeen toiminnan heikentymiseen. Serotoniini saa aikaan voimakkaan läheisyyden ja hyvänolon tunteen ja myös empatia kasvaa. Myöhemmin parisuhteen vakiintuessa serotoniinitasot laskevat alkuvaiheen tunnemyrskystä, jolloin mantelitumakkeen toiminnan elpyminen tuo suhteeseen tasapainoisempaa harkintaa.

”You you make me happy” – Lindsey Ray: You make me happy

Romanttisessa rakkaudessa elimistön itsensä tuottamat morfiinin kaltaiset aineet tuovat hyvän olon ja onnen tunteen. Esimerkiksi aivojen hypotalamuksen tyvitumakkeen tuottama dopamiinin eritys vilkastuu.  Dopamiini on keskushermoston välittäjäaineena toimiva hormoni, joka kohottaa elimistön energiatasoa nostamalla sydämen syketiheyttä ja verenpainetta, vähentää surun ja kivun tunnetta ja lisää mielihyvän tunteita, motivaatiotasoa, valppautta ja keskittymiskykyä. Tämä johtaa huomion keskittymiseen toisen myönteisiin ominaisuuksiin ja jättää kielteiset seikat huomiotta.

"We will vow to one another, there will never be another, love for you or for me” Sonny James, Young love

Seksuaalisessa mielihyvässä, orgasmissa aivojen hypotalamus erittää oksitosiiniä, joka vahvistaa kiintymyksen ja luottamuksen tunteita sekä vähentää pelkoja ja ahdistusta. Myös vasopressiinillä (ADH-hormoni) on todettu olevan tärkeä rooli sosiaalisten suhteiden ja pitkäkestoisen parisuhteen kehityksessä. Muun muassa nämä hormonaaliset muutokset kehossa ja aivoissa luovat hedelmällisen kemian, jotta suhde pysyisi ja jatkuisi. Hormonien lisäksi ihmisnaaraiden piilotettu ovulaatio vahvistaa parin yhdessä pysymistä.  Kun kumpikaan ei tiedä milloin hedelmöitys tapahtuu parin kannattavaa pysyä yhdessä ja paritella säännöllisesti. Vain näin mies saattaa olla varma, että syntyvä jälkeläinen oli hänen omansa. Kun molemmat vanhemmat sitoutuvat toisiinsa ja syntyvään jälkeläiseen, lapsen selviytymismahdollisuudet parantuvat.  Koska oksitosiinia erittyy aina seksuaalisen mielihyvän hetkinä, se vie suhdetta kohti romanttista rakkautta ja sitä seuraavaa kiintymysvaihetta. Oksitosiini pitää yllä seksiin liittyviä mielihyvän tunteita ja sitä erittyy myös koskettelun seurauksena.

”Se johtuu gee-gee-gee-geeneistä” – Tehosekoitin: Se johtuu geeneistä

Biologisesti rakkauden tehtävä on ohjata meitä löytämään mahdollisimman sopiva ja lisääntymiskykyinen puoliso. Rakastuessa valitsemme vastapareja omille geeneillemme ja geenejä jälkeläisillemme. Sopivien geenien lisäksi rakkaudessa varmistetaan hoivan, suojan ja ravinnon saanti jälkikasvulle. 

 

LuK Helena Suomela

Lähteet: