Juha Mäki-Jussila: Roikku (2005, kesto 2:15)

Roikku on suomalaismetsiin sijoittuva off the road -elokuva. Teoksessa seurataan yksinäisen vaeltajan päämäärätöntä taivallusta Tarzan-köyden varassa. Matkallaan hän joutuu kohtaamaan ankaran luonnon lisäksi myös itsensä. Juha Mäki-Jussilan teoksessa käytetään green/blue screen -videotrikkiä. Köyden varassa tempoilevaa miestä on kuvattu vihreää tai sinistä taustaa vasten. Tietokoneella mies on irrotettu taustasta ja asetettu uusiin ympäristöihin.

Teokseen liittyvät tehtävät:

1. Keskustelun tueksi

Roikkua voi avata vaikkapa näitä asioita pohtimalla:

Millainen hahmo tämä vaeltaja on verrattuna Tarzaniin, viidakon valtiaaseen?
Miksi henkilöllä on vain kalsarit jalassa ja millaisissa tilanteissa kalsareita normaalisti käytetään?      Miksi elokuvan mies haluaa olla kuin Tarzan?
Miten ajan kuluminen on elokuvassa esitetty?
Miksi taiteilijan mielestä on ollut tärkeää kuvata juuri ajan kulumista?
Miltä tuntuisi olla ikuisesti liaanissa roikkuva Tarzan?
Mistä tämä teos mielestäsi kertoo? Mitä sillä halutaan sanoa?
Millaisen elokuvaroolin haluaisit antaa omalle äidillesi tai isällesi?

2. Supersankari?

Kuvaa elokuva, jossa päähenkilö tekee hämmästyttäviä temppuja. Hän voi esimerkiksi juosta takaperin portaita tai hypätä takaperin liikkuvaan keinuun. Hän voi olla eräänlainen supersankari, jonka viittaa vain hulmuaa, kun hän parkouraa pitkin kaupunkia tai kylää. Voit myös miettiä hänelle jonkun pelastustehtävän tai asian, jota hän on toimittamassa. Suunnitteluvaiheessa myös mielikuvitus saa lentää!

Tähän tehtävään tarvitaan leikkausohjelma tietokoneella, tabletilla tai älypuhelimessa. Näyttäviä temppuja saa tehtyä muokkaamalla kuvaa jälkikäteen. Painovoimaa uhmaavia temppuja syntyy, kun kääntää kuvan takaperin. Liikkeitä voi myös toistaa, hidastaa ja nopeuttaa.

3. Unielokuva

Mieti näkemiäsi unia ja kuvaa kohtaus unistasi. Unissa voi tapahtua lähes mitä vaan. Mielikuvitusmaailma on usein kaukana reaalimaailmasta. Unen lavastaminen ja näytteleminen voi tuntua vaikealta, mutta kannattaa muistaa, että esineillä, pikku-ukkeleilla, -eläimillä ja äänillä voi myös kertoa tarinoita, varsinkin vinksahtaneita sellaisia.

Aina unista ei muista tapahtumia vaan ainoastaan yksittäisiä kuvia ja tunnelmia. Myös niitä voi rekonstruoida ja kuvata.

4. Roolit vaihtoon

Tee teos, jossa vaihdatte rooleja; opettaja onkin oppilas ja oppilas opettaja. Mieti kohtaus, jossa asetelman keikaus tulee hauskasti ilmi. Miltä näyttää, jos lapsi opettaa opettajaa lukemaan tai laskemaan? Entä jos opettaja ajaa potkulaudalla koulun käytävällä ja oppilas toruu häntä ankarasti?

Voit kuvata yhden tai useamman kohtauksen. Voit kehitellä muitakin roolivaihdoksia.