keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

”Satujen valtakunta on laaja, syvä, korkea ja täynnä monenlaisia asioita: siellä on kaikenlaisia petoja ja lintuja, rannattomia meriä ja lukemattomia tähtiä. Siellä on lumoavaa kauneutta ja aina läsnä olevaa uhkaa, sekä iloa että surua, terävää kuin miekka. Tuossa valtakunnassa vaeltanut voi kenties pitää itseään onnekkaana, mutta juuri sen rikkaus ja outous mykistävät kulkijan, joka aikoo kertoa sen ihmeistä. Ja Satumaassa kulkiessa on vaarallista kysellä liikaa, ettei sen portteja suljeta ja avaimia kadoteta.” Näin kuvailee J.R.R. Tolkien satujen lumousta kirjassaan Puu ja lehti (WSOY, 2002). Tällaiseen selittämättömään satumaailmaan katsojansa vie myös elokuva Pan´s Labyrinth, jonka taustalla häämöttää mittava eurooppalainen satuperinne ja mytologia. Vaikka Tolkien varoittaa kyselemästä liikoja, kannattaa tämän elokuvan kohdalla kuitenkin pysähtyä miettimään mistä tämä rikas fantasiamaailma juontaa juurensa ja mitä kaikkea sen takaa löytyykään. Elokuva kautta onkin erinomainen tilaisuus tutustua sadun maailmaan ja satuperinteeseen. 

1. Keskustelkaa luokassa satujen merkityksestä nykykulttuurissa. Pohtikaa miksi juuri sadut ovat yksi harvoista nykypäivään säilyneistä 1700–1800 –luvun kansanperinnelajeista. Keksikää esimerkkejä satujen käyttötarkoituksista ja elämästä nykypäivänä. Pohtikaa mikä merkitys saduilla on ennen ollut ja miten satujen käyttö ja kerronta eroaa nykypäivästä. Mitkä ovat nykyajan satuja ja miten niitä kerrotaan? 

Satuja on sepitetty esteettisten elämysten saamiseksi ja taiteellisesta kunnianhimosta. Ne ovat myös ilmaisseet kulttuurin ongelmia ja ristiriitoja ja tarjonnut niihin ratkaisuja sekä välittänyt kulttuurin arvoja ja asenteita uusille sukupolville. Sadut ovat myös viihdyttäneet ja nostaneet arjen yläpuolelle, niillä on ollut myös maagisia merkityksiä. Luokassa voidaan yhdessä pohtia onko saduilla ja niiden kerronnalla vieläkin samoja merkityksiä ja onko tilalle tullut ehkä uusia käyttötapoja. Yhdessä voidaan myös pohtia populaarikulttuurin roolia satuperinteen jatkajana. Aili Nenolan (Miessydäminen nainen 1986, Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura) mukaan useat folkloren viestintätehtävistä tai funktioista ovat siirtyneet erilaisille laitostuneille viestintävälineille: kirjallisuudelle, opetuslaitokselle ja massaviestimille. Välineen ja esitysmuodon muutos ei ole aina johtanut sisältöjen muuttumiseen. Esimerkiksi myyttejä käytetään mainonnan keinoina. Tuhkimo juonen käyttö romanttisessa viihdekirjallisuudessa ja elokuvissa on myös hyvä esimerkki folkloren aiheiden siirtymisestä uusille välineille. Toisaalta juuri mainonnassa ja massaviihteessä esiintyvät folklorelle tyypilliset kaavamaisuudet ja teemat ovat saaneet muutamat populaarikulttuurin tutkijat pitämään mainoksia, iskelmiä tai kioskikirjallisuutta nykyajan kansanperinteenä, jolla on kansan keskuudessa samanlaiset käyttötarkoitukset. Tämä näkemys kuitenkin helposti unohtaa peruseron: niiden tuottamis- ja vastaanottamisehdot erilaiset. Voidaankin sanoa että massaviihde on yhdensuuntaista kommunikaatiota, suullinen perinne taas kahdensuuntaista kommunikaatiota. Perinne joka tapauksessa tarjoaa aineksia lukuisille populaarikulttuurin lajeille. Oppilaita voi kehottaa miettimään mitkä lajit näyttäisivät hyödyntävän folklorea eniten. Esimerkiksi Sabine Wienker-Piepho on verrannut fantasiakirjailijoita perinteisiksi tarinankertojiksi, jotka muodostavat perinteisistä kaavoista ja vanhoista teemoista uusia kokonaisuuksia. Fantasian lisäksi mm. kauhu lajityyppinä hyödyntää kerronnassaan runsaasti perinneaineksia.

2. Kerätkää luokassa tuntemienne satujen nimiä. Vertailkaa ja tutkikaa mitkä sadut saavat eniten mainintoja. Muistelkaa milloin kuulitte satuja ensi kerran ja mitkä sadut olivat suosikkejanne lapsuudessanne. Monenako eri versiona tunnette mielisatunne? Järjestäkää pienissä ryhmissä sadunkerrontapiirejä, joissa jokainen vuorollaan kertoo mielisatunsa sellaisena kuin sen muistaa tai sitten aivan omana tulkintanaan. Samalla voitte pohtia, mikä merkitys satujen kertomisella on ennen ollut ja millaisissa tilanteissa niitä on kerrottu. Keskustelkaa lopuksi kertomuksistanne ja miettikää millaisia sanoja, sanontoja ja tyyliä käytitte. Millainen kerrontatyyli ja sanasto yhdistetään yleensä satuihin ja miten se ilmeni omissa satutuokioissanne?

3. Folkloristi Satu Apo on sanonut satuja voitavan tarkastella kulttuurisen tietoisuuden ilmentäjinä. Miettikää ensin yhdessä mitä tällä tarkoitetaan. Valitkaa sitten yksi tuntemanne kansansatu ja pohtikaa millaisia arvoja ja asenteita siitä löytyy, millaiseen maailmankuvaan se mielestänne perustuu. Keskustelkaa vielä yhdessä tarkastelemienne satujen merkityksistä ja arvomaailmoista ja millaisia käsityksiä sadut sisältävät kulttuurista, ihmisistä jne. Mitä voisitte sanoa elokuvan Pan´s Labyrinth satumaailman sanomasta, maailmankuvasta ja arvoista? 

Satu Apo on todennut että saduissa käsitellään kulttuurin ja inhimillisen olemassaolon keskeisiä ongelmia ja alueita. Niitä tarkastelemalla voidaan kertoa paljonkin kulttuurin arvojärjestelmistä ja maailmankuvasta sekä ihmisestä ja hänen elinolosuhteistaan.

4. Esittäkää jokainen oma näkemyksenne siitä mikä on elokuvan nimessä esiintyvä Pan/fauni? Millainen hahmo labyrinttiä vartioiva fauni elokuvassa on ja mikä on sen merkitys tarinan kannalta? Ottakaa selvää mitä Pan ja fauni antiikin mytologiassa ovat. Antakaa oma visuaalinen ilmaisunne hahmolle, voitte vaikka piirtää oman näkemyksenne hahmosta, miten se eroaa elokuvan visiosta? 

Faunus oli muinaisitalialainen villin luonnon jumala, joka samastui kreikkalaiseen Paniin. Roomassa ei myös uskomus Faunuksen kaltaisista metsänhaltioista, fauneista, jotka samastettiin kreikkalaisiin satyyreihin. Pan oli Hermeksen poika ja karjan ja paimenten jumala. Huilua soittavalla Panilla oli pukinsorkat ja sarvet. Sana paniikki juontuu Panin ihmisissä herättämästä äkillisestä, perustelemattomasta pelosta. Elokuva esittää Panista oman, nykyaikaisen fantasiaversionsa, joka kuitenkin pohjaa antiikin mytologiaan ja liittää siten elokuvan runsaaseen satu- ja taruainekseen myös antiikin perinnettä. Mytologian Panin tapaan elokuvankin hahmo on neutraali kuin luonto itse; se ei ole yksiselitteisen hyvä tai paha. Se on arvoituksellinen, vuorotellen leikkisä ja ankara. Ohjaaja kuvaa elokuvansa faunia lähettilääksi, joka työntää Ofeliaa kohti hänen todellisen olemuksensa ja henkensä paljastamista. Elokuvasta muodostuukin runsas eurooppalaisten myyttien ja perinteiden nykyaikaiseen populaarikulttuuriin kiedottu kudelma.

5. Lastenpsykologi ja psykoanalyytikko Bruno Bettelheim on esittänyt seuraavan ajatuksen: ”Useimmat lapset joutuvat nykyään tekemisiin vain satujen sievisteltyjen ja vesitettyjen muunnelmien kanssa, jotka hämärtävät aitojen satujen sisäisen merkityksen ja riistävät niiltä kaiken syvemmän mielen. Tällaisia muunnelmia nähdään elokuvissa ja televisiossa, missä sadut usein on muutettu tyhjänpäiväiseksi viihteeksi.” Mitä mieltä olette tästä? Esittäkää argumentteja puolesta ja vastaan esimerkiksi omien kokemustenne perusteella? Mitä kautta olette itse tutustuneet satujen lumoukseen? Listatkaa satujen elokuvaversioita ja tv-sovituksia. Pohtikaa mitä itse olette niistä saaneet? 

6. Mitä saduista tuttuja elementtejä, hahmoja ja teemoja elokuva sisältää? Kirjoittakaa ensin itse ylös löytönne ja kerätkää ne lopuksi yhteen, miltä lista näyttää? Miettikää yhdessä mistä tutuista saduista löytyisi samankaltaisia elementtejä. Miettikää mitkä hahmot, kohtaukset ja teemat elokuvassa voisivat olla peräisin suoraan satuperinteestä. Perustelkaa. 

Pan´s Labyrinthin taustalla vaikuttaa satuperinne ja suullinen traditio joiden elokuvan meksikolainen ohjaaja/käsikirjoittaja Guillermo del Toro kertoo toimineen innoittajanaan: ”Sadut ja niiden rakenteet ovat kiehtoneet minua lapsuudesta saakka.” Hän on lukenut Grimmin veljesten alkuperäistarinoita ja huomannut miten niiden rakenne nojaa shokeeraaviin elementteihin. Monet 1700- ja 1800-lukujen kirjalliset versiot vanhoista suullisena perinteenä levinneistä saduista sisältävät kauneuden ja lumouksen lisäksi verta ja väkivaltaa heijastaen kuulijoidensa pelkoja ja ahdistuksia. Del Toro pyrkii aina sisällyttämään elokuviinsa satumaisia elementtejä. Kuten satuedeltäjänsä elokuvakin käyttää fantasiaa ja yliluonnollista tosimaailman väkivallan ja pahuuden kohtaamisessa. Tässä tapauksessa todellisuuden julmuutta edustaa Francon Espanja. ”Minulle fasismi edustaa äärimmäistä kauhua. Tässä mielessä sen kautta on ihanteellista kertoa aikuisille suunnattu satu, koska fasismi on ennen kaikkea viattomuuden ja siten lapsuuden kieroutuman muoto”, selventää ohjaaja fasismin kuvaamisen merkitystä elokuvassa viattomuuden vastakohtana. Del Toro rakensi tarinan sukkuloimaan Ofelian maailman ja Francon espanjan historiallisen todellisuuden välillä. Todellisuus on kapteeni Vidalin personoiman armottoman sorron paikka. Erilaiset satuhahmot kansoittavat Ofelian maailmaa jättimäisestä rupisammakosta lapsia syövään hirviöön. Del Toro teki paljon taustatyötä molempien maailmojen rakentamista varten. Hän perehtyi tarkasti Espanjan sisällissotaan ja sen jälkimaininkeihin. Hän on myös hyvin perehtynyt satututkimukseen ja lukenut Bettelheimiä, Proppia, Maria Tataria sekä muita tutkijoita. Hän on siis perehtynyt sadun muotoihin ja historiaan. ”Kaikki elementit on rakennettu klassisten kaavojen mukaan. Tässä sadussa on synkkyyttä, halusin kaikissa hahmoissa olevan tiettyä uhkaavuutta. Fantasia ei ole Ofelialle pakoa todellisuudesta vaan synkkä turvapaikka. Uskon että saduissa on kyse kahdesta asiasta: lohikäärmeen kohtaamisesta ja palaamisesta sisäiseen maailmaamme”, kuvaa ohjaaja luomaansa satumaailmaa. Elokuvasta löytyy monia klassisissa saduissa toistuvia teemoja kuten juhlat joissa ei saa syödä. Myös elokuvassa toistuva luku kolme on tuttu satuelementti, jonka Bruno Bettelheim liitti ihmismielen kolmeen aspektiin, psykoanalyysissä id, minä ja yliminä. Elokuva käyttää myös sadun teknisiä ja tyylillisiä keinoja kuten toistoa sekä äärimmäisiä vastakohtia, kuten Vidalin äärimmäistä pahuutta Ofelian puhtaan viattomuuden vastakohtana. Elokuva rakentuu sadun tapaan vastakkaisuuksien toistumiselle, jotka johtavat tasapainoon.