“poikakirjat” ja “tyttökirjat” – Lajityypit ja sukupuolittaminen
Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten oli tavallista puhua “poikakirjoista” ja “tyttökirjoista”. Tällaista sukupuolittunutta ajattelua ei tällä vuosituhannella esiinny yhtä paljon, vaan nykyään puhutaan usein nuortenkirjallisuudesta. Samoin on elokuvien laita.
Pertsa ja Kilu -romaaneja on aikoinaan nimitetty poikakirjoiksi. Poikakirjojen piirteinä on nähty muun muassa seuraavat:
- seikkailulliset ympäristöt
- pois kotoa seikkailuun -rakenne
- aarteenetsintä, sota, paot, kapina
- tapahtumakeskeisyys
- poikapäähenkilöiden välinen ystävyys
- päähenkilöt rohkeita ja yritteliäitä
- ei ihmissuhdepohdintaa
- päähenkilö ei kehity eikä esimerkiksi rakastu
- aikuiset ja tytöt vain kiusantekoa varten
Lähde: Räyttyä, Kaisa 2011: Väinö Riikkilän poikakirjojen perilliset?
- Löydätkö joitakin näistä ylle listatuista “poikakirjan” piirteistä Pertsa ja Kilu -elokuvasta? Mitä sellaista Pertsa ja Kilu -elokuvassa oli, joka ei kuuluu “poikakirjojen” piirteisiin?
- Onko sinulle tärkeää, että
a) tiedät elokuvan päähenkilön sukupuolen?
b) päähenkilön sukupuoli on sama kuin sinun?
c) päähenkilö on samanikäinen kuin sinä?
d) päähenkilöllä on samoja harrastuksia kuin sinulla?
e) päähenkilöllä on samoja luonteenpiirteitä kuin sinulla?
f) päähenkilön perhe muistuttaa sinun perhettäsi?
g) päähenkilö asuu samassa maassa kuin sinä?
(Tärkeyttä voi arvioida esimerkiksi asteikolla 1 – 5, jolloin vastaaminen muuttuu helpommaksi.) - Keskustelkaa yhdessä, miksi on tärkeää katsoa elokuvia ja lukea kirjoja, joiden henkilöt ovat erilaisia ja elävät erilaisessa ympäristössä kuin itse elää.
© Koulukino 2024