keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

Tanssielokuva – tanssin ja elokuvan liitto

Tanssielokuva on yleistermi tanssitaidetta ja elokuvataidetta yhdistävälle elokuvataiteen muodolle. Tällä 'rakkaalla lapsella' on monta nimeä, jolla alkujaan myös selvennettiin mille formaatille tuotos oli kuvattu (video, filmi), eroteltiin taide-elokuvat musikaaleista tai  lyhytelokuvat pitkistä elokuvista. Näitä edelleenkin käytössä olevia nimityksiä ovat mm. tanssivideo, cinedance, dance on camera, dance on screen, screen dance jne. Kaikille näille termeille yhteistä on, että sillä tarkoitetaan itsenäistä teosta, jossa koreografia ja elokuvalliset keinot yhdistyvät.

Laajan ja sallivan tanssielokuva-termin alle mahtuu useita eri alakategorioita kuten  kerronnalliset, musikaali-, baletti-, kokeelliset, dokumentti-, buto-, kung-fu-, mainos-,  animaatio- ja ei-kerronnalliset taide-elokuvat sekä musiikkivideot. Tanssielokuvalle on ominaista etsiä tuoreita ilmaisutapoja ja uudistua taidelajina. Niinpä uusia ala-kategorioita syntyy mm. elokuvateknologian kehittyessä. Tanssia on nonverbaalisena kielenä hyödynnetty paljon myös mainoksissa, videopeleissä, animoinnissa sekä multimedia- ja videotaiteessa. Tanssielokuvia esitetään televisiossa, netti-TV:ssä, elokuvateattereissa, taidegallerioissa ja niitä voi tilata myös älypuhelimiin tai mediasoittimiin. Kestoltaan ne voivat olla aina yhden minuutin mittaisesta minielokuvasta kokopitkiin elokuviin. Maailmalla on yli 150 tanssielokuvafestivaalia, joista muutama toteutetaan täysin internetissä.

Tanssielokuvassa tanssi on koreografioitu kameralle hyödyntäen kameran ja leikkaamisen suomia mahdollisuuksia. Kamerarajausten, kuvakokojen ja leikkaamisen kautta elokuvantekijät fokusoivat katsojalle sen oleellisen mitä he haluavat viestittää. On tärkeää erottaa tanssielokuva tanssitaltiosta ja nähdä että taltio on dokumentti esityksestä, kun taas tanssielokuva on itsenäinen teos.

Koreografialla tarkoitetaan liikkeen kulkua tietyssä ajassa suhteessa ympäröivään tilaan. Koreografia luo elokuvan nonverbaalin sanaston. Se ei aina tarkoita tanssiliikkeitä tai liikeyhdistelmiä, vaan myös kävely, ovien avaaminen, hampaiden harjaus tai muut arkiset toimet ja eleet voivat toimia tanssielokuvan sanattomana viestikeinona. Toisinaan koreografia syntyy rytmisinä leikkauksina vasta editorin käsissä esimerkiksi autojen, junien tai ihmismassojen liikkeestä tai jopa lintujen lennoista.

 

Linkkejä

Suomen ainoa tanssielokuvaan keskittyvä festivaali LOIKKA

Nettissä toimiva tanssielokuvafestivaali IDILL

Tanssiohjelmia ja -elokuvia tarjova Netti-TV, Tendu-tv

 

Tanssielokuvan historiaa

Tanssielokuvan historian voidaan katsoa alkaneeksi 1800-luvun lopulla, jolloin sekä Amerikassa että Euroopassa kehitettiin ensimmäisiä elokuvakameroita ja -projektoreita. Tanssi ja tanssijat astuivat tähän kehitykseen mukaan, kun kameran eteen kaivattiin mielenkiintoisesti liikkuvia ihmisiä. Näissä ensimmäisissä 'tanssielokuvissa' tutkittiin kameran mahdollisuuksia ja mitä ihmiset halusivat elokuvissa nähdä. Ensimmäiset elokuvalliset kokeilut sisälsivätkin dokumenttien lisäksi lyhyitä tanssitutkielmia tanssivista ja liikkuvista ihmisistä.

Esmerkkejä ensimmäisistä tanssielokuvista:

Annabelle Butterfly Dance (Edison 1894)

Lumiere brothers the serpentine dance by Loïe Fuller (1896)