keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU
©2017 Twentieth Century Fox Film Corporation and Storyteller Distribution Co., LLC

1. Vietnamin sota on suosittu aihe populaarikulttuurissa ja siitä on tehty lukuisia lauluja, kirjoja ja elokuvia. Listatkaa, millaisia Vietnamin sodasta kertovia elokuvia tai tv-sarjoja olette nähneet. Mikä niiden näkökulma sotaan on? Miettikää, millä tavalla näkökulma eroaa The Post -elokuvasta.

2. Vuotta 1968 kutsuttiin Euroopan ”hulluksi vuodeksi”. Silloin myös Suomessa protestoitiin Prahan kevään tapahtumia ja Vietnamin sotaa vastaan.
Katsokaa Ylen elävän arkiston video.

  • Keskustelkaa: mikä kansainvälinen tapahtuma voisi vuonna 2018 saada suomalaiset nuoret kadulle protestoimaan? Miten eri tavalla mieltä osoitettaisiin vuonna 2018? Miten esimerkiksi internet ja sosiaalinen media on mielestänne muuttanut poliittista toimintaa ja aktivismia?

Taustaa:

Vietnamin sota käytiin vuosina 1955–1975 ja sitä kutsutaan myös toiseksi Indokiinan sodaksi. Usein Vietnamin sodalla viitataan aikakauteen 1960-luvun alusta vuoteen 1975, jolloin Yhdysvallat ja muut SEATOn (Southeast Asia Treaty Organization) maat liittoutuivat Etelä-Vietnamin joukkojen kanssa Pohjois-Vietnamin joukkoja vastaan. Vietnamin sodan taustalla on ensimmäinen Indokiinan sota (1946–1954), joka käytiin Vietnamin siirtomaaisäntä Ranskan ja Vietnamin kommunististen joukkojen välillä.

Yhdysvaltojen ajautuminen Vietnamin sotaan liittyi sekä maan jo vuosikymmeniä jatkuneeseen Aasian politiikkaan että kylmän sodan poliittisten ideologioiden vastakkainasetteluun, jossa länsivallat olivat valmiita mihin tahansa estääkseen kommunismin leviämisen. Presidentti John F. Kennedy oli valmistellut sotaa omana virkakautenaan, mutta vuonna 1963 virkaan astunut Lyndon B. Johnson teki päätöksen Yhdysvaltain täysimittaisesta sotilaallisesta interventiosta vuonna 1964.

Laajat sotatoimet aloitettiin pommituksilla kommunistista Pohjois-Vietnamia vastaan. Johnson, joutui kuitenkin pian huomaamaan että ilmavoimien pommitukset eivät riittäneet Pohjois-Vietnamin joukkojen pysäyttämiseen. Hän joutui valitsemaan kommunistien voiton tai Yhdysvaltain täysimittaisten sotatoimien välillä. Helmikuussa 1965 Johnson antoi määräyksen täysimittaisten sotatoimien aloittamisesta. Laajamittaisia pommituksia jatkettiin, ja Yhdysvaltain joukkojen määrää Vietnamissa lisättiin rajusti. Myös laajamittaiset kutsuntatoimet aloitettiin.

Vietnamin sota herätti Yhdysvalloissa voimakkaan protestiaallon. Sotaan kanavoitui maassa heränneen nuorisokulttuurin aktivismi ja protestiliike sai taakseen useita erilaisia kansalaisyhteiskunnan toimijoita. Sodanvastainen toiminta sai alkunsa opiskelijaliikehdinnästä ja ensimmäinen suuri Vietnamin sodan vastainen mielenosoitus järjestettiin syyskuussa 1964 Berkeleyn yliopiston kampuksella Kaliforniassa.

Vuoden 1967 loppuun mennessä Vietnamissa oli 540 000 yhdysvaltalaista sotilasta. Seuraavana vuonna kutsunnat laajenivat koskemaan 302 000 nuorta miestä. Sodan taloudelliset kustannukset olivat nousseet 30 miljardiin dollariin vuodessa. Tammikuussa 1968 Pohjois-Vietnamin joukot tekivät laajan hyökkäyksen jokaiseen Etelä-Vietnamin provinssiin. Taisteluista välitetyt uutiskuvat järkyttivät yhdysvaltalaisia, sillä sodan uskottiin olevan jo loppuvaiheissa ja voiton lähellä.

Helmikuussa 1968 yhdysvaltain luotetuimpana miehenä pidetty CBS:n uutisankkuri Walter Cronkite matkusti Vietnamiin raportoimaan sodan etenemisestä. Cronkite arvioi, että sota ei ollut lähellä loppua eikä voittoa. Poliittisessa johdossa nämä arviot otettiin raskaasti. Presidentti Johnsonin kerrotaan todenneen: “If we’ve lost Walter Cronkite, we’ve lost the country” eli “Jos olemme menettäneet Walter Cronkiten, olemme menettäneet koko maan.”

Yhdysvaltain osallisuutta Vietnamin sodassa käsitellyt raportti eli niin sanotut Pentagonin paperit tulivat julki kesäkuussa 1971 presidentti Richard Nixonin valtakaudella. Paperit luovutti The New York Times -lehdelle puolustusministeriön entinen työntekijä Daniel Ellsberg, joka oli osallistunut alkuperäisen raportin laadintaan ja ryhtynyt työn aikana vastustamaan sotaa. Julkaistujen dokumenttien perusteella pääteltiin, että neljän presidentin (Trumanin, Eisenhowerin, Kennedyn ja Johnsonin) valtakaudella kansalaisia oli tietoisesti johdettu harhaan liittyen Yhdysvaltain rooliin Indokiinan alueella sekä maan menestykseen Vietnamin sodassa. Nixon yritti estää papereiden julkaisua, mutta korkein oikeus kumosi hänen määräämänsä julkaisukiellon. Papereiden julkaisun on arvioitu kääntäneen yhdysvaltalaisten näkemyksiä voimakkaammin sotaa vastaan.

Julkisen mielipiteen kääntyminen sodan vastaiseksi pakotti Yhdysvaltain poliittisen johdon alkamaan etsiä ulospääsyä sotatoimista. Richard Nixonin valtakaudella Yhdysvallat aloittikin niin sanotun ”vietnamisaation”, jolla tarkoitettiin sotatoimien jättämistä Etelä-Vietnamin joukkojen vastuulle ja Yhdysvaltain joukkojen vetäytymistä maasta. Sota päättyi vuonna 1975, kun Pohjois-Vietnamin joukot valtasivat maan pääkaupungin Hanoin.

Vietnamin sodassa menehtyi noin 1,3 miljoonaa ihmistä, joista noin 56 000­–58 000 yhdysvaltalaisia sotilaita. Sodan arvioidaan maksaneen Yhdysvalloille noin 168 miljardia dollaria. Politiikan tutkija, professori Michael P. Sullivan kutsuukin teoksessaan The Vietnam War: A Study in the Making of American Policy sotaa “kalliiksi epäonnistumiseksi.”

 

Lähteet ja lisätietoa:
Addington, Larry H. 2000. America's War in Vietnam, Indiana University Press.
Sullivan, Michael P. 2015. Vietnam War: A Study in the Making of American Policy, University Press of Kentucky.
History.net, Vietnam war, katsottu 28.1.2018.