keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

Suomalainen mykkäelokuva

 

1. Kirjatkaa ylös Vaihdokkaasta tekemienne havaintojen perusteella mykkäelokuvalle tyypillisiä keinoja. Kiinnittäkää huomiota kuvakulmiin ja kokoihin, leikkaukseen, kuvauspaikkoihin, väliteksteihin, kerronnan rakenteeseen ja sujuvuuteen sekä rytmiin. Miettikää yhdessä mitä muita mykkäelokuvia, kotimaisia tai ulkomaisia, olette nähneet ja verratkaa Vaihdokasta ja sen käyttämää elokuvailmaisua niihin. Kirjoittakaa näiden pohjalta opas mykkäelokuvan tekijälle. 
 
Lähteitä
  • Mykkäelokuva Wikipediassa 
  • Nummelin, Juri 2005: Osiot ”Varhainen elokuva” ja ”Mykkäelokuva” teoksessa Valkoinen hehku. Johdatus elokuvan historiaan. Tampere: Vastapaino. Uusitalo, Kari 1972: Eläviksi syntyneet kuvat. Suomalaisen elokuvan mykät vuodet 1896-1930. Helsinki: Otava 
  • Maskula, Tapani 1995: ”Turkulaisia eläviä kuvia. Eino Näre muistelee”. Teoksessa Elokuvahistorian lukukirja. Toimittanut Hannu Salmi. (Elokuvateatterin vahtimestarin ja koneenkäyttäjän haastatteluun perustuva artikkeli, joka valaisee mm. suomalaista mykkäkauden katsomiskulttuuria.)
2. a) Miten mykkäelokuvassa näytellään? Keskustelkaa näyttelemisestä Vaihdokkaassa ja muissa mykkäelokuvissa. Mihin näyttelijän ilmaisu perustuu? millaisia keinoja käytetään ja millaisen vaikutelman ne luovat? Miten näyttelytyyli eroaa nykyelokuvasta? mitä mieltä itse olette ”mykistä näyttelijöistä”? 
 
Näin teatterineuvos ja Vaihdokkaan ohjaaja Teuvo Puro itse kommentoi 50-luvulla: ”Nykyään muuten vaaditaan filminäyttelijältä paljon vähemmän kuin mykän kuvan aikaan. Silloin tarvittiin mimiikkiä, joka korvasi äänen ja suurimman osan tekstistä – tekstiä fantiseerattiin vain tarpeen vaatiessa kuvauksen aikana todemman vaikutuksen aikaansaamiseksi.” (Teuvo Puro haastelee KL 6/55) 

b) Tutustukaa myös seuraaviin aikalaisarvosteluihin: mitä näyttelijäntyössä arvostettiin ja mitä ei? Verratkaa arvioita nykyelokuvien arvioihin ja pohtikaa miten hyvän näyttelemisen kriteerit ovat muuttuneet, vai ovatko ne? 

”Silloin tällöin teatteriohjaaja Puro saa ylivedon filmiohjaajasta, mutta tällaiset teatraalisuuteen viittaavat kohtaukset ovat kuitenkin verrattain harvoja. Sen sijaan olisi miltei toivonut, että filmi vieläkin enemmän olisi vapautunut näytelmän ulkonaisista puitteista.” 
 
” Herkkä ja kaunis Orvokki on Birgit Hästeskossa saanut ihastuttavan tulkitsijattaren. Vaikkakin ensikertalainen, liikehtii hän vapaasti ja luontevasti kameran edessä – hän ei `pelaa teatteria` vaan filmaa. Nuori Kansallisteatterin näyttelijä Ilmari Unho ei ole mikään kaavamainen filmisankarityyppi ja siksipä hän voikin löytää niin mainiot ilmaisukeinot elämän murjoman vaihdokkaan ailahteleville mielialoille, tuliselle luonteelle ja häilymiselle hyvän ja pahan välillä. Herra Unho antaa oivan näytteen harvinaisesta rohkeudesta hypätessään korkealta sillalta mahtavan Kuusankosken pyörteisiin – kohtaus, joka esim. Amerikassa olisi järjestetty ”trikin” avulla, mutta täällä suoritettiin luonnossa`.`(Viikko Sanomat 12.11.1927 n:o45) 
 
”Kotimainen elokuvateollisuus työskentelee tilapäisin näyttelijävoimin ja tämä antaa kaikille kotimaisille elokuville tilapäistyön leiman. Siitä ei ole vapaa Vaihdokaskaan, jonka näyttelijöistä vain Mimmi Lähteenoja ja jossain määrin Sven Relander omasivat elokuvanäyttelijän tekniikkaa. Muissa näyttelijöissä on liian paljon teatteria tai kerrassaan avuttomuutta. ( Kansan lehti 14.11 1927) 
 
”(…)Teuvo Puro on ohjaustyössään onnistunut. Samaa tunnustusta ei kuitenkaan täysin voida antaa näyttelijöille. On kyllä totta että Vaihdokas näyttelijätaiteenkin kannalta merkitsee edistystä, suurempi varmuus ja tottumus esiintymisessä on ilmeinen. Mutta juuri elokuvanäyttelijän erikoiset ominaisuudet, luonnehtimiskyky ilman karrikointia, harkittu muttei liioiteltu ilmeikkyys ja elehtiminen puuttuvat. Parhaiten ovat onnistuneet ne jotka eivät niin paljon näyttele kuin ovat luonnollisia. Sven Relander on siten luonut tehtaanjohtajasta hahmon, joka on ilmeisesti liian karrikoitu ulkonaisilla keinoilla, mutta ei vakuuttava, kun sitä vastoin Helmi Lindelöf hänen vaimonaan luonnollisuudessaan paljon vaikuttavammin saa ilmi tarkoitetut tunteet. Tärkein osa on Ilmari Unholla, joka köyhäinkodin kasvatista, nykyisestä tehtaankonttoristista piirtää monessa kohdin sattuvan kuvan vaikuttaen paikoitellen kuitenkin pingoitetulta Hänen rakastettunaan on Birgit Hästesko sangen luonteva: hän tulee varmasti menestymään tämän vaativan taiteen alalla. (Iltalehti 16.11.1927 N:o266) 
 
Mykkien elokuvien näyttelijätyötä pohdittaessa kannattaa kiinnittää huomiota suomalaisen elokuvan yhteyttä teatteriin. Pitkän näytelmäelokuvan kehitys liittyi kiinteästi teatteriin, mutta suomalaisessa elokuvassa yhteys oli harvinaisen vahva. Teatteriharrastus oli vuosisadan vaihteen Suomessa vireää ja elokuvatkin olivat lähellä seuranäyttämöiden maailmaa. Elokuvantekijätkin olivat usein kosketuksissa teatterimaailmaan.)