keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU

Osallistu Koulukinon palautekyselyyn

Arvomme kaikkien palautetta antaneiden kesken elokuvalippuja

SV | EN | RU

Väkivallan kulttuuri ja väkivallan esittäminen

 

Elokuvassa Winter’s Bone väkivalta ja läheisyys, sukulaisuus ja omista asioista huolehtiminen kietoutuvat yhteen. Päähenkilöiden yhteisö on täynnään aseita, joita myös käytetään paitsi metsästämiseen, myös puolustautumiseen. Elokuva ei anna yksinkertaisia vastauksia siihen, mikä on oikein ja mikä väärin. Reen brutaalin pahoinpitelyn järjestämät vanhat naiset ovat elokuvan lopussa kuitenkin heitä, jotka auttavat tyttöä pitämään kotinsa ja toteuttamaan kammottavan tehtävän: sahaamaan kuolleen, rämeikössä makaavan isän kädet irti. Näin väkivaltaa, sukulaisuutta ja huolenpitoa ei voi elokuvassa erottaa toisistaan, vaan ne lomittuvat vaikeasti ymmärrettävin tavoin toisiinsa.

Väkivallan esittäminen audiovisuaalisessa aineistossa ei ole koskaan yksinkertaista. Historiallisesti väkivaltakuvaukset ovat herättäneet runsaasti mediakeskustelua, jopa mediapaniikkeja. Esimerkiksi keskustelut väkivaltaisten elokuvien tai pelien vaikutuksesta lasten ja nuorten kehitykseen ja käyttäytymiseen nousevat edelleen aika ajoin pinnalle. Elokuvien suojaikärajojen määrittelyissä yksi keskeinen tekijä on elokuvan väkivaltaisuus.

Väkivalta on ollut myös yksi olennainen ulottuvuus 1990–2000-lukujen audiovisuaalisissa naissankareissa. Esimerkiksi Kill Bill –elokuvat tai Buffy Vampyyrintappaja –televisiosarja ovat tehneet väkivallasta estetisoitua osoitusta naissankarien voimakkuudesta. Winter’s Bone esittää kuitenkin toisenlaisen tulkinnan, vaikka senkin keskiössä on vahva nuori naishahmo. Reetä voi verrata brittiläisen Karen Luryn tulkintoihin lapsihahmojen esittämisestä sodan ja väkivallan konteksteissa. Kuten Lury toteaa, lapset ja eläimet ovat elokuvissa usein ”täydellisiä uhreja”, koska heitä ei voida mitenkään syyttää sodan syttymisestä. Heidät esitetään usein tuhriutuneina vereen tai mutaan, kontrastina keskellä väkivallan kulttuuria. Vaikka Ree on kasvanut osana sukunsa väkivaltaverkostoja, hän on elokuvassa nuori sankari, joka kieltäytyy huumeista ja tuntee vastuunsa. Reen tulevaisuus jätetään kuitenkin auki, eikä elokuva paljasta, miten väkivaltakulttuuri jatkossa vaikuttaa tytön elämään ja aikuistumiseen.

 

Tehtäviä

1. Keskustelkaa elokuvan väkivaltaisista kohtauksista: Reen pahoinpitelystä, isän löytymisestä jne. Mitä tunteita ne teissä herättivät? Millä tavoin väkivallan kuvaaminen on elokuvassa perusteltua? Entä voidaanko väkivaltakuvausta kritisoida, oliko se juonen kannalta tarpeellista?

2. Pohtikaa Reen asemaa sukunsa väkivaltaisessa jatkumossa. Mikä on hänen tulevaisuutensa – siirtääkö Ree väkivaltaa eteenpäin vai valitseeko hän muita toimintatapoja?

3. Keskustelkaa väkivallasta suomalaisessa mediassa. Mistä tällä hetkellä keskustellaan? Seuratkaa yhden illan ajan tv-ohjelmien väkivaltakuvauksia. Millaisia eri tapoja käsitellä väkivaltaa (esim. uutiset, huumori/komediat, fantasiakuvaukset, rikossarjat jne.) löydätte? Miten väkivaltakuvaukset eroavat toisistaan lajityypin mukaan? Miten väkivallan merkitys muuttuu eri lajityypeissä?