keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU

Osallistu Koulukinon palautekyselyyn

Arvomme kaikkien palautetta antaneiden kesken elokuvalippuja

SV | EN | RU

Läheisriippuvuudessa ihminen on pakonomaisen riippuvainen toisesta ihmisestä, esimerkiksi puolisosta tai sukulaisesta. Kyse ei ole voimakkaasta yhteenkuuluvuuden tunteesta ja voimakkaasta sitoutumisesta, vaan esimerkiksi voimakkaasta toiseen ihmiseen takertumisesta, omien mielipiteiden muokkaamisesta tämän mukaan, pelokkuudesta, epäitsenäisyydestä ja oman hyvinvoinnin uhraamisesta toisesta huolehtimisen vuoksi. Läheisriippuvaisen ihmisen voi olla vaikea tunnistaa omia tunteitaan ja tarpeitaan. Voimakas sitoutuminen toiseen aiheuttaa vaikeuksia sanoa ei ja vetää rajoja. Siksi läheisriippuvainen ihminen saattaa uupua ja masentua.

Läheisriippuvuudella voidaan viitata perheen tai parisuhteen sisäisiin hoivan ja välittämisen tapoihin, joissa läheisriippuvaiseksi määritellyn ihmisen oma identiteetti katoaa ja hän alkaa elää toisen ihmisen kautta. Voimakas riippuvuus toisesta altistaa tilanteelle, jossa suhteesta ei irtauduta, vaikka siihen liittyisi kielteisiä asioita kuten päihteitä tai väkivaltaa. Läheisriippuvuusajattelun juuret ovat yhdysvaltalaisessa päihdehoidon perinteessä. Suomeen ajattelun toi terapeutti Tommy Hellsten 1990-luvulla.

Maritta Itäpuiston (2006) mukaan läheisriippuvuus on yleisesti käytetty, mutta monitulkintainen käsite. Läheisriippuvuuden yleisin selitysmalli liittyy lapsuuden kokemuksiin. Itäpuiston mukaan terapiakirjallisuudessa läheisriippuvuus liitetään usein lapsuudenkokemuksiin alkoholistiperheessä, jossa lapsi ikään kuin kadottaa oman identiteettinsä. Näin syntyy alttius "riippuvaisuuteen" aikuisuuden lähisuhteissa. Itäpuisto kuitenkin pitää läheisriippuvaisten identiteettiä yhtenä postmodernille ajalle ominaisista ongelmallisista identiteeteistä. Hänen mukaansa läheisriippuvaiseksi katsottuja henkilöitä tarkastellaan vain puutteidensa kautta. Läheisriippuvaiseksi luokitellut ihmiset nähdään ryhmänä, jolta puuttuu oma tahto ja persoona. Käsitteen kautta heidät linkitetään päihdeongelmaiseen, joka on näin perheen tai parisuhteen aktiivinen toimija ja se, jonka kautta muut hahmotetaan. Itäpuiston mukaan alkoholistiongelmaisten läheisten parissa tehdyt tutkimukset eivät tue läheisriippuvuuden käsitettä. Hänen mukaansa läheisriippuvuutta ei tieteellisesti katsottuna ole olemassakaan.

  • Millaisena ilmiönä elokuva kuvasi läheisriippuvuutta?
  • Kuka elokuvassa oli mielestänne läheisriippuvainen?
  • Miten riippuvaisuus ilmeni?
  • Kuvattiinko ilmiötä kielteisesti, myönteisesti vai neutraalisti?

 

Lähteet:

Itäpuisto, Maritta, 2006: "Kun välittäminen on sairautta". Teoksessa Rautio, Pertti, Saastamoinen, Mikko (toim.) Minuus ja identiteetti, sosiaalipsykologinen ja sosiologinen näkökulma. Tampere University Press. 121–135, verkkoaineisto

Taitto, Annika. 2005. “Läheisriippuvuus”, Päihdelinkin verkkosivut