Anna joen virrata. 2023 ©MerFIlm

Ohjaajan sana

Olin juuri täyttänyt kaksi vuotta, kun ensimmäiset aktivistit istuivat maahan ja tukkivat Altan vesivoimalan rakennustyömaalle johtavan tien vuonna 1979.

Kun sitten myöhemmin aloin tutkia asioita ja tavata aktivisteja, historioitsijoita ja muita tapahtumiin vaikuttaneita ihmisiä, monenlaisia tarinoita nousi esiin. Mutta vain yksi tarinoista vaati kovaan ääneen tulla kerrotuksi: Norjan hallituksen jatkuva ja brutaali saamelaisten sorto. Kun tapasin Jorunn Eikjokin ja Synnøve Persenin, jotka vaaransivat henkensä Norjan parlamentin eli suurkäräjien edessä, sydämeni alkoi hakata ja kyyneleet nousivat silmiini. Heille Altan-kiistassa ei ollut kyse vain joen vaan kokonaisen kansan olemassaolosta. Assimilaatio tai norjalaistaminen on ollut niin brutaalia ja tehokasta, että monet saamelaiset kokivat, ettei heillä ollut muuta mahdollisuutta kuin tulla norjalaisiksi. Näin oli etenkin Finnmarkin rannikolla, jossa norjalaisten ja saamelaisten yhteenotot olivat erityisen pahoja.

Altan-konflikti oli käännekohta taistelussa saamelaisten oikeuksien puolesta, ja uusien sukupolvien luottamus itseensä ja ylpeys saamelaisuudesta kasvoivat sen myötä. Mutta saamelaiset taistelevat edelleen kulttuurinsa, kielensä ja elinkeinojensa suojelemiseksi, kuten tuulipuistoja vastustavat protestit Fosenissa osoittavat.

On kulunut yli 500 päivää siitä, kun kaikki 14 korkeimman oikeuden jäsentä päättivät yksimielisesti, että tuulipuisto on laiton. Norjan hallitus ei ole siitä huolimatta tehnyt mitään sen purkamiseksi. Ella Marie Hætta Isaksen on yksi eturivin aktivisteista, jotka tukkivat helmi–maaliskuussa 2023 öljy- ja energiaministeriön toimistoja, ja myös Greta Thunberg liittyi satojen mielenosoittajien protesteihin. Historia tavallaan toistaa itseään. Vaikka elokuvan tapahtumista on 40 vuotta, samat vastakkainasettelut ovat aivan yhtä ajankohtaisia nykyäänkin – eikä vain Norjassa, vaan ympäri maailman.

Elokuvan historiallinen konteksti

Altan-tapauksen merkitystä ei voi ymmärtää saamelaisten näkökulmasta palaamatta vuoteen 1851, jolloin norjalaistamispolitiikka aloitettiin saamelaisväestön assimiloimiseksi. Saamelaislapset eristettiin vanhemmistaan ja lähetettiin koulukoteihin, ja tavoitteena oli tehdä heistä norjalaisia. Saamen puhuminen kiellettiin, ja lapset joutuivat kohtaamaan rajua syrjintää ja rasismia. Leimatuksi tuleminen ja sorto oli niin julmaa ja jatkui niin monen sukupolven ajan, että monet alkoivat kätkeä saamelaisjuurensa. Saamelaisuus oli häpeällistä. Kun elokuvan päähenkilön Esterin tarina alkaa kesällä 1979, hän suhtautuu saamelaisidentiteettiinsä ristiriitaisesti. Hän on lähtenyt lapsuudenkodistaan, puhuu norjaa ja piilottelee saamelaisuutttaan. Kun Ester saa tietää hallituksen suunnitelmista Alta-Koutokeinon vesistön rakentamiseksi ja siitä, miten se liittyy satojen vuosien aikana tapahtuneeseen saamelaisalueiden ja kulttuurin kolonisaatioon ja norjalaistamiseen, hän herää vastarintaan.

Altajoen vesivoimalaa vastustaviin mielenosoituksiin ja nälkälakkoon osallistuneet saamelaiset hävisivät taistelun kehitystä vastaan, mutta voittivat kansan tuen puolelleen. Ennen Altan-tapahtumia suurin osa norjalaisista ei ollut tiennyt, miten valtiovalta oli kohdellut saamelaisia. Vieläkään emme kerro juuri mitään saamelaisten kulttuurista ja historiasta kouluissa. Tietoa omasta alkuperäiskansastamme ja siitä, mistä he ovat joutuneet kärsimään, ei ole välitetty uusille sukupolville. Yhä edelleen saamelaiset menettävät oikeuksiaan poronhoitoalueisiin ja joutuvat kohtaamaan rasistisia asenteita.

Vaikka elokuvan tapahtumista on 40 vuotta, yhä edelleen on paljon Esterin kaltaisia saamelaisia, joilta on viety identiteetti tai jotka eivät tiedä – tai eivät halua myöntää – olevansa saamelaisia. Taisto Alta-Koutokeinon patoamista vastaan ei ole Esterille vain henkilökohtainen taistelu sen luonnon ja kulttuurin suojelemiseksi, johon hän tunsi niin vahvan yhteyden lapsuudessaan, vaan myös taistelua kokonaisen kansan puolesta. Elokuvan aikana saamelaisidentiteettiään piilottelevasta Esterista kuoriutuu ihminen, joka on valmis uhraamaan henkensä suojellakseen saamelaisten oikeuksia.

– Ole Giæver, 2023 (Lähde: elokuvan lehdistömateriaali)

Tehtäviä

1. Valitse jokin seuraavista näkökulmista joista lähestyt elokuvaa:
   – saamelaisuus
   – identiteetti
   – aktivismi
   Kirjoita essee, jossa erittelet elokuvaa valitsemastasi näkökulmasta. Pohdi, miten elokuva kuvaa aihetta ja millaisia elokuvallisia ja kerronnallisia keinoja elokuva aiheen käsittelyssä käyttää. Pohdi myös, miten asian esittämiseen vaikuttaa se, että kyseessä on fiktio eikä esim. dokumentti.
   
   
2. Lue yllä oleva Ohjaajan sana. Millaisia motiiveja käsikirjoittaja-ohjaaja Ole Giæverilla oli elokuvan tekoon? Haluaako hän ehkä vaikuttaa asioihin elokuvallaan? Ohjaaja ei ole itse saamelainen, vaikka hän elokuvan teon aikana sai tietää omaavansa myös saamelaisia sukujuuria. Miksi luulet, että hän halusi kuitenkin kertoa tarinan saamelaisten oikeuksista, saamelaisten näkökulmasta? Elokuva on tehty tiiviissä yhteistyössä Norjan saamelaisyhteisön kanssa ja elokuvan tekijöiden joukossa on saamelaisia. Miksi tekijöiden taustoilla ja elokuvan kuvaaman vähemmisön osallistumiselle elokuvan tekoon on merkitystä?
   
   
3. Lue näyttelijä Ella Marie Hætta Isaksenin haastattelu Voima-lehdestä ja vastaa seuraaviin kysymyksiin: Mitä saat selville Ella Marie Hætta Isaksenista ja hänen taustastaan? Miksi hän lähti elokuvaan mukaan ja mitä elokuva hänelle on haastattelun mukaan merkinnyt? Mitä hän kertoo omasta aktivismistaan?
   
   
4. Esteriä näyttelevä Ella Marie Hætta Isaksen tunnetaan Norjassa erityisesti muusikkona. Myös elokuvassa musiikilla ja erityisesti saamelaisella joikulla on tärkeä rooli. Muistele kohtauksia, joissa kuultiin joikua ja pohdi sen merkitystä elokuvan kerronnalle ja päähenkilön tarinalle.