keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

Ihmiset voivat joutua jättämään kotinsa ja kotimaansa monista eri syistä. He pakenevat sotaa ja levottomuuksia, ihmisoikeusloukkauksia ja vainoa. Paenneilla on oikeus hakea turvaa ulkomailta, ja saada kansainvälistä suojelua. Tällä hetkellä maailmassa on enemmän pakolaisia kuin koskaan sitten toisen maailmansodan.

Pakolaisiksi kutsutaan ihmisiä, joiden on eri syistä ollut pakko jättää kotinsa. Maailmalla on käynnissä pahin pakolaiskriisi sitten toisen maailmansodan. Yli 21 miljoonaa ihmistä on joutunut pakolaisiksi kotimaansa rajojen ulkopuolelle. Maansisäiset pakolaiset ja turvapaikkaa hakeneet mukaan lukien pakolaisten määrä on kohonnut yli 65 miljoonaan.

Vuonna 2015 Eurooppaan saapui yli miljoona ihmistä suojelun tai paremman elämän toivossa. Suurin osa, yli 850 000 ihmistä, saapui Kreikan saarille. Vuoden aikana yli 3700 ihmistä menehtyi matkalla turvaan Eurooppaan. Vuodesta 2014 alkaen maailman vaarallisimmalla merellä on kuollut yli 10 000 ihmistä.

Pakolaiset tarvitsevat kansainvälistä suojelua, koska heidän henkensä, vapautensa ja koskemattomuutensa on vaarassa kotimaassa. Heitä vainotaan esimerkiksi heidän rotunsa, kansallisuutensa, uskontonsa tai poliittisen mielipiteensä vuoksi. Paenneilla on oikeus hakea turvaa ulkomailta ja saada kansainvälistä suojelua.

YK:n pakolaissopimuksen 145 jäsenvaltiota ovat kukin sitoutuneet kantamaan oman vastuunsa pakolaiskysymyksestä. Suurin osa maailman pakolaisista (86%) oleskelee kuitenkin rikkaiden teollisuusmaiden ulkopuolella alueilla, jotka ovat itsekin konfliktien ja köyhyyden vaivaamia. Suuria määriä pakolaisia elää muun muassa Pakistanissa ja Iranissa. Lähes 5 miljoonaa Syyrian pakolaista on jakautunut viiteen lähialueen valtioon: Turkkiin, Libanoniin, Jordaniaan, Irakiin ja Egyptiin. Eurooppaan on saapunut hieman yli miljoona syyrialaista eli vain noin 10 prosenttia kaikista konfliktia paenneista.

Vain harva pakenemaan joutuneista päätyy Eurooppaan, josta henkensä tai vapautensa puolesta pelkäävien on yhä vaikeampaa saada turvapaikkaa. Euroopasta haki turvapaikkaa vuonna 2015 yhteensä 1,3 miljoonaa henkeä. Suomi myönsi turvapaikkamenettelyssä kansainvälistä suojelua 1628 henkilölle. Samaan aikaan esimerkiksi väkiluvultaan Suomen kokoisessa Libanonissa elää yli miljoona syyrialaista pakolaista, Pakistanissa on yli 1,5 miljoonaa afgaanipakolaista, ja yksinomaan Dadaabin pakolaisleirillä Keniassa asuu jopa 400 000 pakolaista. Kaikista maailman pakolaisista Eurooppaan ja muualle rikkaisiin läntisiin teollisuusmaihin päätyy siis vain murto-osa.

YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 14 artiklan mukaan jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa. Kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin perustuvan palautuskiellon periaatteen (non refoulement -periaate) mukaan ketään ei saa palauttaa alueelle, jossa häntä uhkaa joutuminen vakavien ihmisoikeusloukkausten uhriksi.

Pakolainen voi saada suojelua joko kiintiöpakolaisena YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n kautta tai lähtemällä itsenäisesti toiseen valtioon hakeakseen sieltä turvapaikkaa. UNHCR:n mukaan vuonna 2017 lähes 1,2 miljoonaa pakolaista on uudelleensijoittamisen tarpeessa, mutta valtioiden olemassaolevat pakolaiskiintiöt vastaavat murto-osaa tästä.

Kiintiöpaikkojen ja muiden laillisten maahantulokeinojen vähyys pakottaa yhä useamman hengenvaaralliselle matkalle kohti Eurooppaa. Kasvattamalla pakolaiskiintiötä, helpottamalla perheenyhdistämistä ja lisäämällä humanitaaristen viisumien käyttöä Suomi voi tehdä osansa pakolaiskriisin ratkaisemiseksi.

Euroopan rajoilla

Viime vuosina Euroopan valtiot ovat kiristäneet rajavalvontaansa estääkseen pakolaisten ja siirtolaisten saapumisen Eurooppaan. Tiukentuneet rajavalvontatoimet uhkaavat pakolaisten, siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuksia ja johtavat vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Suojelua tarvitsevia ihmisiä on palautettu väkisin valtioihin, joissa heitä uhkaavat ihmisoikeusloukkaukset, kuten kidutus ja mielivaltaiset vangitsemiset.

Pyrkiessään yksinomaan maahanmuuton rajoittamiseen Euroopan valtiot ovat laiminlyöneet jopa velvollisuutensa auttaa merihätään joutuneita. Hätää ja vainoa paenneita, epätoivoiselle merimatkalle lähteneitä ihmisiä on jätetty veden varaan päiviksi samalla kun valtiot ovat jahkailleet. Nääntyvien hätäkutsuja on sivuutettu ja matka on jäänyt monelle viimeiseksi.

Vuoden 2013 lokakuussa Välimerellä tapahtui kaksi kohtalokasta haaksirikkoa, jonka seurauksena Italia käynnisti etsintä- ja pelastusoperaatio Mare Nostrumin, joka pelasti ainakin 170 000 ihmisen hengen. Euroopan unioni kieltäytyi osallistumasta operaation kustannuksiin ja se lakkautettiin vuoden 2015 alussa. Operaation lakkauttamisen jälkeen yhden viikonlopun aikana huhtikuussa yli 1200 menetti henkensä. Tämän jälkeen Välimerellä käynnistettiin uusi etsintä- ja pelastusoperaatio. Kesäkuuhun mennessä hukkuneiden määrä oli pudonnut dramaattisesti. Ilman turvallisia reittejä pakolaisille ja siirtolaisille kuolemat Välimerellä eivät kuitenkaan tule loppumaan. Vuonna 2015 Syyrian ja Libyan konfliktit ajoivat Välimerta ylittämään enemmän turvaa etsiviä kuin koskaan ennen. Heistä yli 3700 kuoli matkalla Eurooppaan.

Tiukentuneen rajavalvonnan hinta on kova. Rajavalvonnan ulkoistaminen Euroopan rajojen ulkopuolelle sekä läpinäkyvyyden ja valvonnan puute uhkaavat vakavasti pakolaisten oikeusturvaa. Pakolaisten ja siirtolaisten matka Eurooppaan pyritään usein keskeyttämään jo lähtömaissa tai kansainvälisillä merialueilla ennen heidän pääsyään mantereelle. Valvontatoimien siirtäminen valvovien katseiden ulottumattomiin ei kuitenkaan vapauta valtioita velvollisuudesta turvata ihmisoikeuksien toteutuminen.

Jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa. Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla, eikä ketään saa palauttaa maahan, jossa vakavat ihmisoikeusloukkaukset uhkaavat henkilön elämää.

Kiristynyttä rajavalvontaa perustellaan ”pakolaistulvalla” ja ”laittomalla siirtolaisuudella”. Todellisuudessa pakolaisia ei tulvi rajojemme yli. Siirtolaisuuden syitä on monia, mutta yksikään ihminen ole laiton. Myös Euroopan on kannettava kansainvälinen vastuunsa.

Lähde

Pakolaisuuteen ja siirtolaisuuteen liittyviä käsitteitä