Dokumenttielokuva
Invisible Demons – Tuhon merkit on dokumenttielokuva, joka kertoo saasteiden kanssa kamppailevasta Delhistä, jossa ilmastonmuutos on jo arkipäivää. Rahul Jainin ohjaama elokuva sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla 2021 ja kilpaili siellä uudessa ilmastoa käsittelevien elokuvien esityssarjassa. Monikansallisena yhteistyönä tehdyn dokumentin tuottajana on toiminut suomalainen Iikka Vehkalahti.
Dokumentti kysyy Intian nopean talouskasvun ja teollistumisen hintaa tarkastelemalla moniulotteisesti suurkaupungin todellisuutta. Ihmiset pyrkivät jatkamaan toimiaan muuttuvista olosuhteista huolimatta ja selviytymään jätteiden, saasteiden, helteiden ja tulvien keskellä. Kaupunki näyttäytyy jättimäisenä organismina, joka leviää, rakentuu ja kasvaa tavalla, jossa kaupunkisuunnittelu tai esimerkiksi jätehuolto ja ympäristölainsäädäntö eivät pysy mukana.
Kuvissa havainnoidaan tavallisia ihmisiä ja heidän arkensa puitteita: liikkumista paikoista toisiin, lepohetkiä, juhlia ja yrityksiä ansaita elantoa. Välillä kamera seuraa intiimin lähellä ihmisten toimia ja ohikiitäviä hetkiä. Välillä kamera taas liukuu kuhisevien ihmismassojen ja laajojen kaupunkirakenteiden yläpuolelle ja maalaa vaikuttavia näkymiä kaupungin häkellyttävän suuriin mittakaavoihin. Äänessä ovat pääosin kaupungin vähäosaiset, jotka ovat myös haavoittuvaisimmassa asemassa kärsimässä ympäristösaasteiden ja ilmastonmuutoksen seurauksista.
| Ohjaajan sana Tavattuani tuottaja Iikka Vehkalahden Intiassa, aloin tekemään työmatkoja ennen minulle vieraaseen maahan Suomeen. Vapaapäivinä yritin viettää mahdollisimman paljon aikaa eri metsissä ja Lapissa. Pohjoisessa hämmästelin kuinka nuoret lapset tekivät itse nuotion ja nukkuivat lumen keskellä. Heidän rohkaisemanaan en itsekään pelännyt niin paljon eksymistä tai kylmää ja aloin kyseenalaistamaan koko luontokäsitystäni. Yhdellä matkallani kuvailin saamelaiselle keskustelukumppanilleni Google translatorin kautta kuinka Delhissä luonto tuntui hyvin vieraalta asialta. Kohdatakseen luonnon, tuntui kuin pitäisi lähteä erilliselle rajatulle alueelle, jonka edessä lukee ‘tervetuloa luontoon!’. Selitykseni sai osakseen hieman koomisia katseita ja ystäväni sanoi kuinka hän ajattelee luonnon olevan kaikkialla – me ihmiset olemme myös osa luontoa jolloin sen ulkopuolelle ei voi edes lähteä. Lajistamme on tullut valitettavasti syöpä, joka tuhoaa planeetan. En puhu oikeastaan homosapiensseista vaan lajimme kapitalismin värittämästä ajattelusta. Tämä ajattelumalli on levittäytynyt kaikkeen toimintaamme eikä kukaan tunnu tietävän miten tätä hulluutta voisi enää lopettaa. Yksi surkeimmista ajatuksista on, että maksamme kovan hinnan vain hyödyttääksemme hyvin pientä joukkoa varakkaita ihmisiä. Näillä ihmisillä on käytössään lähes rajattomat resurssit suojata itsensä ja siksi he eivät ole kiinnostuneita ratkaisemaan ongelmaa. Invisible Demons on ikään kuin hätähuuto, joka kuvastaa yritystämme erottautua luonnosta ja juuristamme. Intiasta fyysisesti kaukana olevan katsojan toivon ajattelevan, että tämä kriisi ja kulttuuri eivät ole niin kaukana. Jos emme suojele luontoa ja määritä sen välttämättömyyttä, kaikki ympärillämme voi kadota. – Rahul Jain |
Pohdittavaksi
- Mikä dokumentin keskeinen viesti mielestänne on? Keille se on suunnattu? Minkälaisena dokumentin sanoma saattaa välittyä eri sosio-kulttuurisista taustoista tuleville katsojille? Entä eri ikäisille katsojille?
- ”Invisible Demons – Tuhon merkit on kokemus, ei niinkään tietoisku tai vuodatus”, kirjoittaa Kalle Kinnunen Image-lehdessä. Minkälainen dokumentin kuvakieli ja visuaalinen tyyli on? Minkälainen katsomiskokemus syntyy siitä, että välillä ollaan lähellä, tapahtumisen keskellä ja keskitytään yksityiskohtiin, ja välillä noustaan lintuperspektiiviin laajoihin yleiskuviin?
- Dokumentin markkinoinnissa käytetään nostoa ”Pelottavan kaunis elokuva”. Mitä tällä tarkoitetaan? Minkälaiset asiat dokumentissa näyttäytyvät kauniina? Minkälaisissa ilmiöissä pelottavuus ja kauneus voivat yhdistyä? Löydättekö tästä esimerkkejä kuvataiteesta tai muista elokuvista?
- Minkälaista tunnelmaa Kimmo Pohjosen tekemä musiikki luo dokumenttiin? Miten dokumentin tunnelma muuttuisi erilaisen musiikin myötä?
- Ohjaaja Jain kertoo halunneensa nostaa esiin tavallisten ihmisten näkökulman ja kokemukset ympäröivän todellisuuden muuttumisesta (Ylen haastattelu 28.11.2021). Minkälaisilla muilla tavoilla käsillä olevista Delhin ympäristöhaasteista olisi voinut tehdä dokumentin? Keitä niissä olisi kuultu ja minkälaisia tarinoita nykyisyydestä ja tulevaisuudesta niissä voisi hahmotella?
