keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

a) Kuten edellä todettiin, Vigo kirjoitti À Propos de Nice -elokuvan esittelytekstissä, miten tavoite on saavutettu, jos olemme onnistuneet paljastamaan salaisen ajatuksen vain yhdestä eleestä, pusertamaan arkipäiväisestä ihmisestä tai sattumasta sen sisäisen kauneuden tai karikatyyrin. Mieti elokuvan Nolla käytöksessä henkilöhahmoja. Mikä on se sisäinen kauneus, jonka Vigo henkilöhahmoistaan elokuvassa löytää? Minkälaisia karikatyyrejä Vigo luo henkilöhahmoistaan? Mitkä ovat elokuvan humoristisia elementtejä ja miten ne kietoutuvat kritiikkiin valtaapitävistä? 

b) Kudjoi kirjoittaa Vigosta ”alitajunnan kuvaajana” (24). Vigon unenomaisessa maailmassa, jossa kaikki on mahdollista, todellinen ja epätodellinen sekoittuvat. Hänen kiinnostuksensa tutkia epätodellisia elementtejä todellisen maailman osana selittää, miksi hän valitsi elokuvan välineekseen. Vigo hyödynsi mestarillisesti elokuvan ainutlaatuista mahdollisuutta sotkea toden ja epätoden häilyvä rajapinta. Miten ajatus toden ja epätoden sekoittumisesta näkyy Nolla käytöksessä -elokuvan luomassa tilassa ja ajassa sekä henkilöhahmoissa? 
 
c) L’Atalante kuten myös Nolla käytöksessä tutkii yksilöiden ja yhteisöjen välistä dialogia. ”Ihmiset ovat löyhän symbolisesti yhteisönsä tai lähipiirinsä jäseniä, mutta täysin tunteidensa ja viettiensä vietävinä. Jatkuvassa muutostilassa, missä kaikki on mahdollista. Ainakin henkilöhahmojen sisäisessä maailmassa, minne ympäristön asettamat reunaehdot eivät tunnu l’atalantessa yltävän” (Kudjoi 24). Kuten elokuvassa Nolla käytöksessä, L’Atalantessa Vigo kuvaa henkilöhahmojen sisäistä maailmaa ja ulkoapäin tulevia kontrolloivia normeja.