keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

L’Atalante valmistui vuonna 1934. Tosin elokuvan valmistuttua levittäjät – tehdäkseen elokuvasta kaupallisesti vetovoimaisemman – leikkasivat sen 65 minuuttiin. He myös muuttivat elokuvan otsikoksi Le chaland qui passe, joka oli silloin tunnettu musiikkikappale ja joka kuullaan myös elokuvassa. Vasta vuonna 1990 elokuva palautettiin 89 minuuttiin ja 2001 julkaistu DVD restauroi elokuvan alkuperäiseen pituuteensa.

Elokuva vaikutti unenomaisella Jeanin (Jean Dasté) ja Julietten (Dita Parlo) rakkaustarinallaan suuresti ranskalaisiin uuden aallon ohjaajiin, jotka näkivät Vigon jo toteuttavan uuden aallon ohjaajien suosimaa fragmentoivaa kerrontatyyliä. 
 
1. Pohdi elokuvan kertomaa tarinaa. Edellä käsitellyn runollisen realismin perusteella analysoi elokuvan henkilöhahmokuvausta sekä sitä, miten runollinen realismi ilmenee tässä elokuvassa. Mieti edelleen, miten Vigo kuvaa aikaa, tilaa, henkilöhahmoja ja heidän sisäistä maailmaansa ja radikaalisti vaihtuvia tunnetiloja? 
 
Elokuvaa määrittää poeettisuus henkilöhahmojen ja tapahtumien ollessa kuitenkin tiukasti juurrutettuina olemassa olevaan todellisuuteen. 
Timonen kirjoittaa: ”L’Atalanten teemat tiivistyvät pitkälti juuri ukko Julesin hahmoon. Tämä on yhtä aikaa ruma ja kaunis, sielukas ja arkinen, moraalinen ja moraaliton – henkilönä kaikkea muuta kuin yksioikoinen ja selkeä. Samoin nuorten avioliitto on yhtä aikaa onnen ja epätoivon, harmonian ja disharmonian kamppailukenttä ” (43). 
 
2. Mieti, mihin muihin vastinpareihin Vigon elokuvallinen ilmaisu ja kerrontatyyli nojaavat; analysoi siis kuvankäyttöä, mise-en-scèneä eli kaikkea mitä kuvassa näkyy sekä henkilöhahmojen sisäistä maailmaa että Vigon tapaa kuvata heitä ulkoisesti. 
 
3. Timonen viittaa elokuvateoreetikko André Bazinin näkemyksiin Vigon elokuvien ”ruokottomasta lihallisuudesta” ja kirjoittaa, miten ”tietty rajuus ja raadollisuus liittyy kiinteänä osana Vigon kauneuden täyttämiin kuviin ja tunnelmiin” (43). Analysoi Bazinin ajatusta henkilöhahmoja kuvaavana piirteenä. Miten Vigo kuvaa henkilöhahmojen sekä sisäistä kauneutta että ”raadollista lihallisuutta”? Miksi Vigo näkee ihmiselämään olennaisesti kuuluvan nämä vastinparit? Pohdi vielä, mitä vaatimuksia Vigon näkemys olemassaolon kauneudesta ja raadollisuudesta asettaa näyttelijäsuoritukselle. Löydätkö vastaavia esimerkkejä nykyelokuvasta, jossa näyttelijän tulisi ruumiillistaa olemassaolon äärimmäisiä vastakohtaisuuksia? 
 
4. ”Surrealismi on aina hyödyntänyt vastakohtapareja, niinpä epätoivo ja toivo käyvät käsi kädessä. Jeanin ja Julietten rakkaus L’Atalantessa ei tunne 
suvantokohtia: joko intohimo leimuaa tai sitten vihataan epätoivon vallassa” (Hytönen 27). Analysoi elokuvan yksittäisiä kohtauksia, joissa Vigo kuvaa toivoa/epätoivoa. Mieti, miten Vigo on rakentanut kohtaukset käytettyjen kuvien, äänen, näyttelijöiden jne. avulla.