Kuolleet lehdet 2023. Kuva: Malla Hukkanen ©Sputnik

Kaurismäki on itseoppinut elokuvantekijä. Tarina kertoo että hän haki aikoinaan Suomessa elokuvakouluun, mutta ei tullut valituksi. Hän on opiskellut elokuvantekoa monen menestyneen elokuvaohjaajan tavoin: katsomalla elokuvahistorian klassikkoja, sekä lukemalla, keskustelemalla ja kirjoittamalla niistä. Sanotaan, että Kaurismäen elokuvista voi tunnistaa syvällisen elokuvahistorian tuntemuksen, ja vaikkapa Erich von Stroheimin, Akira Kurosawan ja Yasujirō Ozun elokuvien vaikutteet, tai 1900-luvun mykkäelokuvien perinnön. On arveltu, että tällainen laaja elokuvasivistys selittää sen, että hänen elokuvansa puhuttelevat kulttuurista riippumatta.

Kaurismäen elokuvissa on usein nähty yhtäläisyyksiä erityisesti ranskalaisen Robert Bressonin (1901-1999) elokuvien kanssa. Bresson haastoi aikanaan elokuvillaan perinteisen näytelmäelokuvan. Uutta oli visuaalisen maailman askeettisuus, yhteiskunnalliset ja eksistentiaaliset teemat, sekä Bressonin tapa ohjata näyttelijöitä. Tyypillistä on esimerkiksi näyttelijöiden ilmeettömyys. Elokuvakerronta rakentuu tarkkaan rajatuista kuvista, esimerkiksi kasvoista, eleistä ja objekteista, joita elokuvan editointi järjestää ja rytmittää. Tällaisen elokuvakerronnan juuret voi nähdä 1900-luvun alkupuolen elokuvateoriassa. Esimerkiksi vuonna 1918 venäläinen elokuvantekijä Lev Kulešov halusi selvittää mikä erottaa elokuvan muista taiteenlajeista ja tekee siitä niin erityisen. Hän teki elokuvamateriaaleilla kokeiluita, ja tuli siihen tulokseen että elokuvan erityisyys piilee sen kyvyssä järjestää materiaaleja, kuten kuvaa ja ääntä. Kokeissaan hän huomasi, että liittämällä kaksi liikkuvaa kuvaa peräkkäin saa aikaan tehokkaamman vaikutelman kuin vain yksittäisellä kuvalla. Myös yhdistämällä eri tavoin latautuneita kuvia keskenään elokuva vaikuttaa katsojan tulkintaan ja tunnetilaan.

Voit katsoa Kulešovin kokeen tästä youtube-videosta.

Ranskassa virisi toisen maailmansodan jälkeen nk. auteur-teoria, joka korosti elokuvateollisuuden koneiston sijaan ohjaajan roolia elokuvan näkökulman, tyylin ja sisällön synnyssä. Robert Bresson kuului auteur-ohjaajiin, ja myös Kaurismäkeä pidetään usein suomalaisena auteur-ohjaajana, sillä vaikka hän työskentelee ison työryhmän kanssa, hän myös käsikirjoittaa, ohjaa, tuottaa, ja useimmiten leikkaakin elokuvansa pääosin itse. Myös hänen elokuviensa tyyli on tunnistettava ja ainutlaatuinen.

Kuolleet lehdet -elokuvan maailma on vahvasti tyylitelty värien, lavastuksen, puvustuksen, valaisun ja dialogin osalta. Se on lisäksi täynnä viittauksia populaarikulttuuriin, kaunokirjallisuuteen ja elokuvan historiaan. Elokuvassa vilahtavan kalenterin mukaan eletään vuotta 2024, mutta visuaalinen maailma ja musiikki johdattelevat katsojaa aikaan 50-60 vuotta sitten. Elokuvasta välittyy melankolinen nostalgia, eli kaipuu menneeseen, “koti-ikävä”.

Näyttelijöiden eleet ja toiminta ovat harkittuja, välillä voisi puhua jopa liikkeiden koreografiasta. Elokuvan hahmojen dialogi on tarkkaan käsikirjoitettua, rytmitettyä, lakonista – ja usein mustan huumorin sävyttämää arkikieltä.

Tehtäviä

1. Itsenäinen kirjallinen tehtävä: Miten kuvailisit elokuvan tyyliä ja tunnelmaa? Nosta esiin kohtaus, joka erityisesti jäi elokuvasta mieleesi. Pura sen tapahtumat ja tyylilliset ratkaisut kirjoittaen. Mitkä elokuvan elementit tekivät kohtauksesta vaikuttavan tai erikoisen?
   
   
2. Genretehtävä: Runousopissaan antiikin filosofi Aristoteles erottelee komedian ja tragedian draaman alalajeiksi siten, että tragediassa ihmiset esitetään parempina kuin he oikeastaan ovat, ja komediassa huonompina. Tragedialle erityistä oli, että henkilö tekee tietämättömyydestä johtuvan erehdyksen ja seuraukset ovat tuhoisat. Nykyisin tragedialla tarkoitetaan ennemminkin tarinaa joka päättyy huonosti, komedialla tarinaa joka päättyy hyvin. Tragikomedia taas esittää traagisen tarinan komedian keinoin. Tutustu elokuvan genreihin, ja pohdii mitä genreä Kuolleet lehdet mielestäsi edustaa.
   
   
3. Keskustelkaa ryhmässä: Kaurismäki käsittelee elokuvassaan vaikeita, murheellisia aiheita kuten alkoholismi, itsetuhoisuus ja yksinäisyys. Onko Kaurismäen tapa käsitellä näitä aiheita mielestänne onnistunut?