keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU

Osallistu Koulukinon palautekyselyyn

Arvomme kaikkien palautetta antaneiden kesken elokuvalippuja

SV | EN | RU
Laupias taksikuski. Kuva: Orlin RUEVSKI © Making Movies 2022.

Laupias taksikuski on aikaisemmin dokumenttielokuvien parissa työskennelleen Tonislav Hristovin ensimmäinen pitkä fiktioelokuva ja hänen dokumenttiohjaajan taustansa näkyy kiinnostavasti sekä elokuvan kerronnan keinoissa, että sisällöissä.

Elokuvan suhde ohjaajan dokumenttitaustaan on varmasti tarkoin mietitty ja pitää sisällään esimerkiksi elokuvakerrontaan liittyviä valintoja, jotka yhtäältä tuovat dokumenttivaikutteita näkyviksi, ja toisaalta tekevät näkyvää dokumenttivaikutteista irrottautumista.

Erityisen mielenkiintoinen elokuvan suhde dokumenttielokuvaan ja dokumentaarisuuteen on sen keskeisten teemojen – pakolaisuuden ja ihmissalakuljetuksen – näkökulmasta. Ohjaajan mukaan elokuva on temaattinen jatko-osa hänen dokumenttielokuvalleen Hyvä postimies, joka sekin käsittelee pakolaispolitiikkaa Bulgarian ja Turkin rajalla sijaitsevan pikkukylän näkökulmasta.

Fiktionkin on mahdollista kuvata käsittelemiään aiheita hyvin aidosti. On olemassa myös dokumenttielokuvan alalaji nimeltä dokufiktio, joka kertoo fiktiivisten kohtausten kautta todellisuudesta – esimerkiksi siten että dokumenttielokuvan henkilöt suunnittelevat ja esittävät omaan kokemusmaailmaansa perustuvia fiktiivisiä kohtauksia. Tässä on tausta-ajatuksena että näin voidaan luoda ja esittää sellaista tietoa johon perinteisen dokumentin on vaikeaa tai jopa mahdotonta päästä käsiksi.

Fiktioelokuvan dokumenttivaikutteista ja dokumentaarisesta aitoudesta keskustellessa on hyvä muistaa, että myöskään dokumenttielokuvat eivät kerro kuvaamistaan aiheista niin sanottua objektiivista totuutta. Dokumenttielokuvatkin tehdään valitusta näkökulmasta ja niilläkin on on esimerkiksi käsikirjoitus, toki erilainen kuin fiktioelokuvilla.

Vinkki! Lisätietoa dokumenttielokuvasta löytyy esimerkiksi Elokuvapolku-palvelusta.
Taide-elokuvan kerronnasta löytyy lisätietoa esimerkiksi Koulukinon Melanija tie -oppimateriaalista.

Laupias taksikuski on ensimmäinen pitkä näytelmäelokuvani, vaikka olen ollut usein tekemisissä myös fiktion kanssa näiden 15 vuoden aikana, jolloin olen tehnyt dokumenttielokuvia.
Varhaisia elokuviani valittiin festivaaleilla näytelmäelokuvien kategorioihin dokumenttielokuvien sijaan.
Esimerkiksi Love and Engineering – rakkauden insinöörit oli mukana New Cinema -kategoriassa Tribecan elokuvajuhlilla New Yorkissa 2014. Kaksi uudempaa elokuvaani, Hyvä postimies ja Veeran maaginen elämä, sijoittuivat dokumenttielokuvan ja fiktion välimaastoon ja usein ylittivätkin tämän hiuksenhienon rajan: hivuttauduin niissä yhä kauemmas dokumenttielokuvan genrestä käyttäessäni ohjattuja jaksoja, asettaessani näyttelijät ennalta suunniteltuihin tilanteisiin ja ohjatessani dialogia.
Vaikka olin ollut huolissani valitsemastani lähestymistavasta, olin tuloksiin lopulta erittäin tyytyväinen. Molemmat elokuvat saivat myös tunnustusta sekä dokumenttielokuvayleisöiltä että enemmän fiktio puoleen kallistuvilta festivaaliyleisöiltä

Tonislav Hristov Laupias taksikuski -elokuvan lehdistömateriaalissa

Keskustelutehtäviä

  1. Millaisia dokumenttielokuvan kaltaisen kerronnan elementtejä muistatte elokuvasta? Tuliko joistain kohdista tai kohtauksista mieleen dokumenttielokuva ja mistä se mahdollisesti johtui?
  • Esimerkiksi heti elokuvan alku saattaa olla tällainen kohtaus, ja se toimiikin katsojalle eräänlaisena elokuvan tyylilajiin johdattavan lukuohjeena.
  • Eräs kerronnallinen elementti jonka saatatte huomata on ääniraidan diegeettisyys, mikä tarkoittaa että kaikki kuulemamme on myös elokuvan tarinassa ja hahmoille olemassa. Tämä on fiktioelokuvissa harvinaista ja erityisesti hiljaisemmat kohdat tuntuvat helposti erikoisilta.
  • Muita dokumenttikerronnasta muistuttavia elementtejä ovat esimerkiksi pidemmät leikkaukset – eli se että kameran katse pysyy paikallaan pidempään- , aidot kuvauspaikat ja tarinan ikään kuin sivupoluillekin rönsyilevä arkisuus.
  • Tässä voi myös huomata, että monet sellaisista kerronnan elementeistä, jotka luemme ohjaajan dokumenttitaustaan peilaten dokumenttivaikutteiksi, voisi lukea myös ns. taide-elokuvan keinoiksi.

2. Dokumenttielokuvan kaltaiseen kerrontaan kiinnittymisen lisäksi elokuva tekee myös siitä irrottautumista. Jälkimmäiseen kuuluvat kohdat tai elementit kiinnittävät vähemmän huomiota, koska perinteinen fiktioelokuvan kerronta on se normi johon olemme tottuneet. Voitte kuitenkin miettiä myös tuleeko teille mieleen joitain kohtia tai kohtauksia, joissa elokuva oli korostetusti ei-dokumentin tuntuinen.

  • Tällaisia voivat olla esimerkiksi tarinan käänteisiin liittyvät kohtaukset – esimerkiksi Ivanin ja hänen entisen vaimonsa keskustelu kahvilassa – joissa kerronta on fiktioelokuvalle tyypillisen tiivistä.

3. Voimme olettaa että Laupias taksikuski pyrkii käsittelemään esimerkiksi pakolaisiin ja ihmissalakuljetukseen liittyviä teemojaan hyvin aidosti. Sen pohtiminen kuinka hyvin elokuva tässä onnistuu on haastavaa jollei aiheisiin ole tutustuttu ennestään. Elokuvakasvatuksen näkökulmasta voi sen sijaan pohtia millaisin keinoin elokuva pyrkii aiheiden aitoon kuvaamiseen ja miten se tekee tätä pyrkimystä näkyväksi.

  • Ohjaajan dokumenttitausta luo odotuksen siitä että elokuva pyrkii aiheidensa aitoon kuvaamiseen ja elokuvan kerronnassa näkyvät dokumenttivaikutteet vahvistavat tätä lukuohjetta.
  • Dokumenttivaikutteiset kerronnan elementit saavat elokuvan tuntumaan siltä että se käsittelee aiheitaan erityisen aidosti. Ne eivät itsessään fiktioelekuvan kontekstissa luo dokumentaarisuutta, mutta ne tekevät näkyväksi elokuvan dokumenttivaikutteita ja kertovat siten elokuvan pyrkivän ainakin osittain dokumentin kaltaiseen aitouteen.
  • Laupiaan Taksikuskin aitous tulee kerronnan keinojen sijaan. Esimerkiksi ihmissalakuljetukseen liittyen elokuva näyttää että kyse on sen tekijöille yleensä bisneksestä, ei auttamisen halusta.