keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

Transsukupuolisuus elokuvissa ja mediassa

Transukupuolisuus on viime vuosina hiljalleen noussut mediassa enemmän esille. Televisiosarjoissa ja elokuvissa nähdään nykyään transsukupuolisia henkilöhahmoja jotka pyritään tekemään aiempaa kunnioittavammin ja todenmukaisemmin. Vaikka suunta on parempaan päin, paljon on vielä väärinkin.

Transnäkyvyys

Transsukupuolisten roolihahmojen ja julkisesti transsukupuolisten näyttelijöiden ja muiden elokuvantekijöiden myötä transsukupuolisuus aiheena saa lisää näkyvyyttä, mikä on positiivinen asia erityisesti jos näkyvyyttä käytetään transihmisten olosuhteiden parantamiseen ajamalla vaikkapa erilaisten transihmisten kokemien syrjinnän muotojen purkamista.

Näkyvyys ei kuitenkaan ole itsessään ja automaattisesti hyvä asia. Se voi saada transsukupuolisuuden eksoottiseksi nähtävyydeksi alistavia tirkistelyn sävyjä, antaa väärää tietoa tai olla mukana luomassa haitallista normistoa siitä millaista on oikeanlainen transsukupuolisuus.

 

Transrepresentaatio

Transrepresentaatio tarkoittaa tässä yhteydessä sitä miten transsukupuoliset ja transsukupuolisuus esitetään elokuvissa.

Vanhastaan transsukupuolisuus on pääosin toiminut elokuvissa halpana vitsinä tai helppona tapana osoittaa roolihahmon olevan paha, eikä tämä käsittely ole hävinnyt mihinkään vaikka myös asiallisempia tapoja on noussut esiin. Esimerkiksi Lemmikkietsivä-elokuvassa päähenkilö tajuaa suudelleensa transnaista ja kauhistuu niin pahasti, että päätyy jynssäämään hysteerisenä itseään kylpyammeen pohjalle ja hokemaan ”en ole puhdas, en ole puhdas”. Kysymys on pohjimmiltaan kulttuurisiin normeihin sopimattoman ruumiin pilkkaamisesta: lihavuutta – erityisesti naisten – käsitellään hyvin samalla tavalla.

Asiallisemmissakin transkuvauksissa transsukupuolisuus on usein ainoa hahmoa määrittävä ominaisuus, jolloin vaarana on edellä mainittu eksotisoiva katse. Toinen hyväntahtoisen käsittelyn sudenkuoppa on siinä, että tullaan luoneeksi ahdas transkuva, joka ei edusta kuin pientä vähemmistöä transsukupuolisista. Transjulkisuus on varattu kauneusihanteisiin sopiville yksilöille ja silloinkin mukana on usein tirkistelevä ja väärinsukupuolittava ”uskoisitko, että tämä kaunotar syntyi mieheksi”. Muunlaiset transsukupuoliset mahtuvat edelleen ainoastaan naurunaiheen rooliin.

Niin sanottu läpimenevyys on erittäin ongelmallinen käsite, jonka ongelmallisuus korostuu entisestään kun tarkastellaan median transkuvaa. Läpimenevyydellä viitataan siihen, kuinka hyvin transsukupuolinen henkilö tulee luetuksi oikeaan sukupuoleensa kuuluvaksi. Käsite on ongelmallinen sillä se implikoi virheellisesti transsukupuolisen ihmisen oikeuden sukupuoleensa ja sukupuolensa mukaiseen kohteluun olevan riippuvainen siitä, että hän esittää sukupuoltaan riittävän onnistuneesti. Lisäksi käsite kiinnittyy ajatukseen huijaamisesta, siitä että transsukupuolinen henkilö esittää jotain mitä ei ole.

Läpimenevyys liittyy transihmisen sukupuolen kontrolloimiseen ulkoapäin. Eräs muodoista jossa tätä tapahtuu on genitaalikirurgian korostaminen, siten että transsukupuolisen katsotaan olevan ’oikeasti’ sukupuoltaan vasta jos genitaalikirurgiaa on tehty. Todellisuudessa transsukupuolisten genitaalikirurgia on paljon oletettua harvinaisempaa, eikä se ole esimerkiksi vaatimus virallisen sukupuolen vaihtamiselle. Ihmisen sukupuoli ei ole kiinni ulkoisista tekijöistä kuten vartalosta, transhoitojen vaiheesta tai pukeutumistyylistä, eikä näitä pitäisi koskaan esittää vaatimuksina sille, että ihmistä kohdellaan itse ilmoittamansa sukupuolen mukaan.

 

Keskustelun aiheita

  • Mitä transsukupuolisia henkilöhahmoja muistatte? Millaisen kuvan transsukupuolisuudesta ne antavat?
     
  • Transsukupuolisille näyttelijöille on vähän töitä sillä heitä ei juuri koskaan kiinnitetä cissukupuolisiin rooleihin, mutta transrooleihin taas valitaan useimmiten cissukupuolinen näyttelijä. Tiedättekö joitain transsukupuolisia näyttelijöitä?

 

Tehtävä

  • Miettikää väittelyargumentteja jotka vastustavat seuraavaa väitettä. Median tavasta käsitellä transsukupuolisuutta ei pidä valittaa liikaa, sillä asiat ovat jo paremmin kuin aikaisemmin ja liika valittaminen vaikuttaa haitallisesti yleiseen mielipiteeseen transsukupuolisista.

    Tehtävän tarkoitus on saada nuoret tarkastelemaan kriittisesti vahingollisia vähemmistöihin kohdistuvia vaatimuksia ’maltillisuudesta’. Mahdollisia vasta-argumentteja ja niiden kumoamista voi myös miettiä, mutta aiheesta ei kannata tehdä perinteistä väittelyasetelmaa.