keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU
SV | EN | RU

Tiedotusvälineet ja yksittäiset toimittajatkin ovat menneinä vuosina kilpailleet siitä, kuka saa ensiksi kertoa uutisen. Verkon myötä koko kysymyksenasettelu on kadottanut merkityksensä. Uutinen mistä tahansa merkittävästä tapahtumasta on kaikkien ulottuvilla verkossa vain muutamia minuutteja tapahtuneen jälkeen. 

Eri tiedotusvälineet tuottavat toki edelleen omia uutisia, näkyvimmin paikallistoimitukset sekä tutkiva journalismi. Omat "skuupit" ovat tavoiteltuja. Muut tiedotusvälineet joutuvat lainaamaan ensimmäiseksi merkittävän asian raportoinutta mediaa, jolloin lähde yleensä myös mainitaan.  

Sotakirjeenvaihtajan motiiviksi kriisialueilla liikkumiseen ei tänä päivänä riitä pelkkä uutisten raportointi, sillä uutiset merkittävistä tapahtumista tavoittavat niistä kiinnostuneet joka tapauksessa. Kuten ulkomaantoimittaja Leena Reikko toteaa: "Tiedosta ei tänä päivänä ole pulaa, mutta se on turhan kapeata. Tarvitaan taustoittavia juttuja. Tärkeätä onkin, että suomalaisvälineillä olisi tapahtumapaikalla omat silmät ja omat korvat, eivätkä tiedot tule pelkästään suurten uutistoimistojen kautta."

1. Jakautukaa pieneniin ryhmiin ja seuratkaa seuraavan uutisen etenemistä suomalaisissa tiedotusvälineissä:  Suomen tulli takavarikoi Ukrainaan matkalla olleita asetarvikkeita. Kiinnostavaa on myös huomioidan, miten ja milloin presidentti Sauli Niinistö ja ulkoministeri Erkki Tuomioja saivat tietää tapahtuneesta. Muut tiedotusvälineet lainaavat ensin yhden median välittämää uutista, vähitellen alkuperäisen lähteen mainitseminen jätetään. Esimerkiksi hakusanat 'rakshit', 'tulli' ja 'Ukraina' tuovat esille runsaasti asiaan liittyvää materiaalia.  

2. Jakakaa luokka kolmeen ryhmään. Ottakaa selvää, missä asemapaikoissa kolmella suomalaismedialla, Yleisradiolla, MainosTV3:lla ja Helsingin Sanomilla on ulkomaankirjeenvaihtajia. Kootkaa lopulta tiedot yhteen.